Ehdin
esittelypostauksessani kertoakin jo, että pienessä hamsulassani syntyi
yksi talvikkopoikue viime elokuussa. Kaikki alkoi Facebookin Hamsterikeskustelu-ryhmässä säännöllisesti ilmestyneistä poikaskuvista,
joita katselin kateudesta vihreänä. Mietin pentueen teettämistä pitkään
ja hartaasti, koska ensinnäkään en halunnut pentujen jäävän minulle
käsiin (asuntoni
on jo nyt pieni eläintarha!) ja toisekseen pentue rasittaa aina emon
elimistöä, eli kevein perustein ei pentuja viitsi ruveta tekemään rakkaalle lemmikkihamsulleen.
Näin kiltisti Sohvi palloilee kädellä kesäkuussa 2013. |
Toisaalta olin täysin hurmaantunut Sohvi-talvikkoni luonteesta: se tulee
aina yhtä innokkaasti tervehtimään ja kyselemään herkkuja, on kiltisti
kädellä, tutkii varovaisesti mutta innokkaasti ympäristöään ja on kaikin
puolin aivan täydellinen pikku lemmikki! Lisäksi Sohvilla on
sekä isän että äidin puolelta muutaman sukupolven takana luonnosta
pyydettyjä villitalvikoita, eli kovasti kaivattua uutta perimää varsin
pieneen suomalaistalvikoiden geneettiseen pooliin. Sen emo ei myöskään
vielä viime kesänä ollut saanut toista poikuetta, eli sen linja oli
vaarassa katketa, sillä Veera ei ollut jättänyt Sohvin poikueesta hamsulaansa yhtään jalostustalvikkoa. Kaikkien näiden syiden takia
päädyin lopulta siihen, että sen suvun täytyisi ehdottomasti saada
jatkua. Ainoana huolenani oli ajoitus: kesälomalle en voinut poikuetta
ajoittaa, ja lomani jälkeen Sohvi olisi täyttänyt jo viisi kuukautta,
jota pidetään hamsuemon ensimmäisten poikasten saamisen ylärajana.
Sohvin (joka on viralliselta nimeltään Goldilock's Kuura) kasvattaneena
Veera osasi kuitenkin kertoa, että sen emon suvussa monet olivat saaneet
ensimmäiset poikasensa vasta lähempänä puolen vuoden ikää,
mahdollisesti johtuen suvun villiperimästä. Päätin siis ottaa tämän
pienen riskin ja tutustuttaa Sohvin urokseen vasta lomien jälkeen.
Goldilock's Nidavellir (vas.) ja Goldilock's Kuura (oik.) 21.7.2013 yhdistämispäivänään. |
Onneksi,
kuten jo aiemmin mainitsin, sain Goldilock's -hamsulan Veeralta
lainaksi sopivan uroksen, eli minun ei tarvinnut ottaa Sohvin kumppania
pysyvästi meille asumaan. Nidavellir- eli Nippe-uros oli selvästi Sohvia
arempi käsiteltävä mutta toisaalta ihanan tumma ja komea hamsu-uros,
eli sopi erinomaisesti Sohvin pariksi. Toiveissa oli siis kauniit ja
hyväluonteiset poikaset.
Sohvin
ja Nipen yhteiselo alkoi A4-kokoisessa laatikossa, jossa tutustutin ne
toisiinsa. Sohvi oli heti innokas ottamaan komistuksesta selvää, Nippe
suhtautui lähestymisyrityksiin varautuneemmin. Kaikki meni kuitenkin
hienosti ja siirsinkin parin pian Sohvin terraan, josta oli poistettu
sisustus ja laitettu uudet purut paikoilleen. Yllä oleva kuva kertoo
enemmän kuin tuhat sanaa: Sohvi aloitti saman tien raivoisan kaivamisen,
ja Nippe vetäytyi suosiolla tarmokkaan justiinansa tieltä pois. :'D
Seuraavana päivänä lisäilin terraan mökkejä ja siltoja ynnä muuta sisustusta, ja Sohvi alkoi toden teolla selvittää, missä olisi sopivaa pesiä nyt tässä uudessa tilanteessa. Tämän jälkeen osat kääntyivät muutamaksi päiväksi: Nippe-raasu yritti turhaan päästä Sohvin luokse vierailulle, mutta tämä puolusti pesärauhaansa varsin tarmokkaasti kitisemällä. Nippe perääntyi kohteliaan herrashamsun tavoin sivummalle - noin vartiksi, minkä jälkeen olikin jo syytä mennä tiedustelemaan uudelleen, saisko tulla käymään. Lievää huvittuneisuutta aiheutti tämän onnettoman Romeon yksipuolinen ihastus... :D
Seuraavana päivänä lisäilin terraan mökkejä ja siltoja ynnä muuta sisustusta, ja Sohvi alkoi toden teolla selvittää, missä olisi sopivaa pesiä nyt tässä uudessa tilanteessa. Tämän jälkeen osat kääntyivät muutamaksi päiväksi: Nippe-raasu yritti turhaan päästä Sohvin luokse vierailulle, mutta tämä puolusti pesärauhaansa varsin tarmokkaasti kitisemällä. Nippe perääntyi kohteliaan herrashamsun tavoin sivummalle - noin vartiksi, minkä jälkeen olikin jo syytä mennä tiedustelemaan uudelleen, saisko tulla käymään. Lievää huvittuneisuutta aiheutti tämän onnettoman Romeon yksipuolinen ihastus... :D
Parin päivän sinnikkään yrittämisen jälkeen Nippe sai vihdoin tulla peremmälle pesään, ja "nuuhkia saa
muttei koskea" -vaihe vaihtui pian yhdessä pesimiseen. Sohvi oli valinnut
paikaksi terraarion toisen sivustan, jossa oli mökin ja takaseinän
väliin kiilattu puinen putki. Yhdessä pesiminen ei näillä kahdella
tarkoittanut useimmiten yhdessä nukkumista: Sohvi nukkui putken alla ja
Nippe sen vieressä mutta omassa rauhassaan putkessa. Selvästikin kahden
varsin itsenäisen hamsterin liitto... :P
Tässä välissä ehdin käydä Suomen Hamsteriyhdistyksen eli SHY:n järjestämän Kasvattajan peruskurssin, joka onnekseni pidettiin juuri sopivaan aikaan heinäkuun lopulla, vajaa viikko yhdistämisen jälkeen ja mikä tärkeintä: ennen poikasten syntymää. Oli mahtavaa kuulla vuosikausia kasvattaneilta poikueiden hoidosta ja esimerkiksi käsittelyyn totuttamisesta, ja saada hyvällä omallatunnolla vaivata näitä ihmisiä omilla kysymyksillä. Kurssilta kotiin palattuani oli paljon luottavaisempi olo ja helpompaa odotella poikasten tuloa, vaikka toki edelleen asiaankuuluvaa jännitystä oli ilmassa. :)
Katselin Sohvin mahaa - tai oikeammin kylkiä - toiveikkaana joka päivä elokuun toisesta viikonlopusta lähtien, sillä 9.8. tuli täyteen minimikantoaika eli 19 päivää. Tarkkaileminen oli tärkeää siksikin, että pari piti erottaa ennen poikasten syntymää - hamsteriemo voi tulla tiineeksi uudelleen heti synnytettyään, ja ns. tuplapoikue on usein isohko rasitus emon elimistölle ja täysin turha, mikäli ensimmäinen poikue on normaalikokoinen. Mitään ei kuitenkaan näkynyt, joskin Sohvin käyttäytyminen oli muuttunut: se söi tauotta ja varasti ruokaa jopa Nipen suusta. Lopulta Nippe sai tarpeekseen ja muutti terran toiseen päähän pakoon ruokarohmua siippaansa. Olin toiveikas, sillä tulkitsin tämän tarkoittavan sitä, että Sohvilla olisi tärpännyt.
Torstaina 15.8. aloin olla melko varma siitä, että pikkuisia olisi tiedossa: Sohvin kyljet olivat selvästi pyöristyneet. Otin tulevasta mammasta kuvan hamsukeskustelulaisia varten. Huomatkaa poskipussi. ;)
Katselin Sohvin mahaa - tai oikeammin kylkiä - toiveikkaana joka päivä elokuun toisesta viikonlopusta lähtien, sillä 9.8. tuli täyteen minimikantoaika eli 19 päivää. Tarkkaileminen oli tärkeää siksikin, että pari piti erottaa ennen poikasten syntymää - hamsteriemo voi tulla tiineeksi uudelleen heti synnytettyään, ja ns. tuplapoikue on usein isohko rasitus emon elimistölle ja täysin turha, mikäli ensimmäinen poikue on normaalikokoinen. Mitään ei kuitenkaan näkynyt, joskin Sohvin käyttäytyminen oli muuttunut: se söi tauotta ja varasti ruokaa jopa Nipen suusta. Lopulta Nippe sai tarpeekseen ja muutti terran toiseen päähän pakoon ruokarohmua siippaansa. Olin toiveikas, sillä tulkitsin tämän tarkoittavan sitä, että Sohvilla olisi tärpännyt.
Torstaina 15.8. aloin olla melko varma siitä, että pikkuisia olisi tiedossa: Sohvin kyljet olivat selvästi pyöristyneet. Otin tulevasta mammasta kuvan hamsukeskustelulaisia varten. Huomatkaa poskipussi. ;)
Sohvi torstaina 15.8., neljä päivää ennen poikasten syntymää. |
Samana
päivänä erotin Nipen asumaan omaan dunaansa, se oli selkeästi
helpottunut päästessään taas omaan rauhaansa ja liikkui paljon enemmän
kuin Sohvin kanssa terraa jakaessaan. Sunnuntaina 18.8. näin jotain
todella mahtavaa: Sohvi oli syömässä, kun pieni patti sen kyljessä alkoi
väristä aivan elohiiren tapaan. Poikanen ilmeisesti ojenteli jalkojaan
emonsa sisällä. :D Seuraavana päivänä pikkuiset sitten syntyivätkin, vain 10 päivää ensimmäisen mahdollisen syntymäpäivän jälkeen. Sohvi & Nippe - heidät oli selvästikin tarkoitettu yhteen. :P
Poikueen vaiheista kerron lisää seuraavassa postauksessani.
Poikueen vaiheista kerron lisää seuraavassa postauksessani.
Poikueen kuulumisia? :)
VastaaPoistaMun pöytäkone hajosi pari viikkoa sitten niin on ollut vähän hiljaista... Toivottavasti saan sen pian kuntoon tai uuden tilalle niin voin jatkaa bloggailua! Mulla on muutama muukin postaus rästissä odottelemassa...
VastaaPoista