Hyvästi Hänen Pienuutensa Hilinä Viuhuliina (9.1.2012-3.11.2013)

Hilinä (yllä) ja Hulina (alla) nukkumassa painin jälkeen.

Meidän pikku Hilinäisemme siirtyi paremmille hamstrausmaille viikko sitten sunnuntaina aamupäivällä. Hilinä oli ensimmäinen hamsterini, jonka hain kotiin maaliskuussa 2012 Helsingin Itäkeskuksen Faunattaresta. Menin sinne alun perin talvikkoa ostamaan, mutta terraariossa itseään pesemässä ollut Hilinä vei sydämeni saman tien. Se oli ostettaessa yksin, enkä tuolloin vielä tiennyt, että roborovskinhamsterin voi yhdistää myös eri pentueesta tulevan lajitoverin kanssa. Hilinä eli siis yksikseen maaliskuusta heinäkuulle, ja koska se oli ensimmäinen hamsuni, käytin paljon aikaa sen kesyttämiseen. Kärsivällisen odottamisen tuloksena Hilinä oppikin pian tulemaan hakemaan kauraa ja siemeniä kädeltä ja oli elämänsä loppupuolen niin kesy, että jäi kerran sormeen roikkumaan kättä terraariosta pois otettaessa - ilmeisesti tarjoilut eivät olleet riittävät. :D 

Hilinä sai pian tulonsa jälkeen lempinimen Hänen Pienuutensa, joka vaihtui Urpoksi Turpon, eli Hulinan, eli Goldilock's Lashayan tultua Hilinän kaveriksi heinäkuussa 2012. Näistä nimistä jäi elämään kaksi vieläkin käytössä olevaa verbiä: "Hilinöidä," joka tarkoittaa seinän tai sisustusesineen "kaivamista" yhdistettynä rytmikkääseen kokovartaloliikkeeseen, sekä "urpoturpoilla," joka tarkoittaa kahden robokaverin yleistä häröilyä joka alkaa naurattaa ihmiskatsojaa saman tien.

Hilinöinnistä löytyy näyte toisen blogin puolelta täältä (postauksen viimeinen video). Urpoturpoilun klassikko taas on yhteisjuoksu juoksupyörässä nenä toisen pehvassa kiinni. Alla olevassa kesällä 2012 kuvatussa videossa Hilinä ja Hulina ovat juuri keksineet tämän ajanvietteen.

Harjoituksen myötä meno muuttui toki vielä huomattavasti tätä sujuvammaksi. Katsojan onneksi kaksikko ei päässyt kuitenkaan koskaan yhteisymmärrykseen siitä, kumpi saa juosta jonon edessä, eli joka pysähdyksessä toinen mönki kaverin päältä etummaiseksi, ja sitten taas mentiin. :´D

Hilinä ja Hulina olivat parhaat kaverit viimeiseen hetkeen asti. Lauantaina myöhään illalla vierailulta kotiin tultuamme huomasimme, että Hilinä liikkui vaivalloisen oloisesti ja aina pieniä pätkiä kerrallaan. Sovimme, että jos tilanne ei muutu seuraavaan aamuun mennessä, käymme ostamassa tarvikkeet hiilidioksidipönttöön ja päästämme Hilinän ajasta ikuisuuteen, ettei sen tarvitse kitua turhaan. Lauantai-iltana ei kuitenkaan asialle voinut mitään tehdä, joten seurailimme tilannetta. Pikku Hilinä mönkeröi hitaasti kaverusten pesänä käyttämään kuppiin (kuvassa etualalla) joka oli täytetty vessapaperirulla- ja vessapaperisilpulla. Hulina taisi huomata, että kaverilla ei ole kaikki hyvin, sillä se peitteli pesässä makaavaa Hilinää aiemmin antamillani uusilla vessapaperinpalasilla... Sunnuntaina aamupäivällä Hilinän vetäistyä viimeiset henkäyksensä Hulina kävi vielä sukimassa viilentyvää ruumista pariin otteeseen. Otimme pikku Hilinän ruumiin terrasta pois vasta sen kylmettyä ja laitoimme pakastimeen odottamaan ensi kesää ja retkeä Kirkkonummen saaristoon, jonne hautaamme Hilinän samaan paikkaan Pikku Buddhan kanssa.

Hilinä sai siis kuolla rauhallisen kuoleman kotiterraariossa, ja eli sitä ennen 1 v 10 kk ainakin päällepäin katsoen erittäin antoisaa hamsterinelämää pesien, hamstraten, juosten ja kaivellen sekä Hulinan kanssa urpoturpoillen. Itselleni Hilinä tulee aina olemaan Se Ensimmäinen Hamsu, maailman ihanin pikku lemmikki.