Agatha Christie -poikue, osa 1: Sohvin ja Nipen tarina

Ehdin esittelypostauksessani kertoakin jo, että pienessä hamsulassani syntyi yksi talvikkopoikue viime elokuussa. Kaikki alkoi Facebookin Hamsterikeskustelu-ryhmässä säännöllisesti ilmestyneistä poikaskuvista, joita katselin kateudesta vihreänä. Mietin pentueen teettämistä pitkään ja hartaasti, koska ensinnäkään en halunnut pentujen jäävän minulle käsiin (asuntoni on jo nyt pieni eläintarha!) ja toisekseen pentue rasittaa aina emon elimistöä, eli kevein perustein ei pentuja viitsi ruveta tekemään rakkaalle lemmikkihamsulleen. 

Näin kiltisti Sohvi palloilee kädellä kesäkuussa 2013.

Toisaalta olin täysin hurmaantunut Sohvi-talvikkoni luonteesta: se tulee aina yhtä innokkaasti tervehtimään ja kyselemään herkkuja, on kiltisti kädellä, tutkii varovaisesti mutta innokkaasti ympäristöään ja on kaikin puolin aivan täydellinen pikku lemmikki! Lisäksi Sohvilla  on sekä isän että äidin puolelta muutaman sukupolven takana luonnosta pyydettyjä villitalvikoita, eli kovasti kaivattua uutta perimää varsin pieneen suomalaistalvikoiden geneettiseen pooliin. Sen emo ei myöskään vielä viime kesänä ollut saanut toista poikuetta, eli sen linja oli vaarassa katketa, sillä Veera ei ollut jättänyt Sohvin poikueesta hamsulaansa yhtään jalostustalvikkoa. Kaikkien näiden syiden takia päädyin lopulta siihen, että sen suvun täytyisi ehdottomasti saada jatkua. Ainoana huolenani oli ajoitus: kesälomalle en voinut poikuetta ajoittaa, ja lomani jälkeen Sohvi olisi täyttänyt jo viisi kuukautta, jota pidetään hamsuemon ensimmäisten poikasten saamisen ylärajana. Sohvin (joka on viralliselta nimeltään Goldilock's Kuura) kasvattaneena Veera osasi kuitenkin kertoa, että sen emon suvussa monet olivat saaneet ensimmäiset poikasensa vasta lähempänä puolen vuoden ikää, mahdollisesti johtuen suvun villiperimästä. Päätin siis ottaa tämän pienen riskin ja tutustuttaa Sohvin urokseen vasta lomien jälkeen.

 Goldilock's Nidavellir (vas.)
ja Goldilock's Kuura (oik.)
21.7.2013 yhdistämispäivänään.

Onneksi, kuten jo aiemmin mainitsin, sain Goldilock's -hamsulan Veeralta lainaksi sopivan uroksen, eli minun ei tarvinnut ottaa Sohvin kumppania pysyvästi meille asumaan. Nidavellir- eli Nippe-uros oli selvästi Sohvia arempi käsiteltävä mutta toisaalta ihanan tumma ja komea hamsu-uros, eli sopi erinomaisesti Sohvin pariksi. Toiveissa oli siis kauniit ja hyväluonteiset poikaset.

Sohvin ja Nipen yhteiselo alkoi A4-kokoisessa laatikossa, jossa tutustutin ne toisiinsa. Sohvi oli heti innokas ottamaan komistuksesta selvää, Nippe suhtautui lähestymisyrityksiin varautuneemmin. Kaikki meni kuitenkin hienosti ja siirsinkin parin pian Sohvin terraan, josta oli poistettu sisustus ja laitettu uudet purut paikoilleen. Yllä oleva kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa: Sohvi aloitti saman tien raivoisan kaivamisen, ja Nippe vetäytyi suosiolla tarmokkaan justiinansa tieltä pois. :'D

Seuraavana päivänä lisäilin terraan mökkejä ja siltoja ynnä muuta sisustusta, ja Sohvi alkoi toden teolla selvittää, missä olisi sopivaa pesiä nyt tässä uudessa tilanteessa. Tämän jälkeen osat kääntyivät muutamaksi päiväksi: Nippe-raasu yritti turhaan päästä Sohvin luokse vierailulle, mutta tämä puolusti pesärauhaansa varsin tarmokkaasti kitisemällä. Nippe perääntyi kohteliaan herrashamsun tavoin sivummalle - noin vartiksi, minkä jälkeen olikin jo syytä mennä tiedustelemaan uudelleen, saisko tulla käymään. Lievää huvittuneisuutta aiheutti tämän onnettoman Romeon yksipuolinen ihastus... :D

Parin päivän sinnikkään yrittämisen jälkeen Nippe sai vihdoin tulla peremmälle pesään, ja "nuuhkia saa muttei koskea" -vaihe vaihtui pian yhdessä pesimiseen. Sohvi oli valinnut paikaksi terraarion toisen sivustan, jossa oli mökin ja takaseinän väliin kiilattu puinen putki. Yhdessä pesiminen ei näillä kahdella tarkoittanut useimmiten yhdessä nukkumista: Sohvi nukkui putken alla ja Nippe sen vieressä mutta omassa rauhassaan putkessa. Selvästikin kahden varsin itsenäisen hamsterin liitto... :P

Pesä, johon poikaset lopulta syntyivät. Sohvin turkkia näkyy puuputken alta, Nippe lienee putkessa. Lähistöllä on tarjolla myös varapesiä: kookos ja mökki. Sohvi pesi muutaman päivän kummassakin, mutta päätyi valitsemaan takanurkan.

Tässä välissä ehdin käydä Suomen Hamsteriyhdistyksen eli SHY:n järjestämän Kasvattajan peruskurssin,  joka onnekseni pidettiin juuri sopivaan aikaan heinäkuun lopulla, vajaa viikko yhdistämisen jälkeen ja mikä tärkeintä: ennen poikasten syntymää. Oli mahtavaa kuulla vuosikausia kasvattaneilta poikueiden hoidosta ja esimerkiksi käsittelyyn totuttamisesta, ja saada hyvällä omallatunnolla vaivata näitä ihmisiä omilla kysymyksillä. Kurssilta kotiin palattuani oli paljon luottavaisempi olo ja helpompaa odotella poikasten tuloa, vaikka toki edelleen asiaankuuluvaa jännitystä oli ilmassa. :)

Katselin Sohvin mahaa - tai oikeammin kylkiä - toiveikkaana joka päivä elokuun toisesta viikonlopusta lähtien, sillä 9.8. tuli täyteen minimikantoaika eli 19 päivää. Tarkkaileminen oli tärkeää siksikin, että pari piti erottaa ennen poikasten syntymää - hamsteriemo voi tulla tiineeksi uudelleen heti synnytettyään, ja ns. tuplapoikue on usein isohko rasitus emon elimistölle ja täysin turha, mikäli ensimmäinen poikue on normaalikokoinen. Mitään ei kuitenkaan näkynyt, joskin Sohvin käyttäytyminen oli muuttunut: se söi tauotta ja varasti ruokaa jopa Nipen suusta. Lopulta Nippe sai tarpeekseen ja muutti terran toiseen päähän pakoon ruokarohmua siippaansa. Olin toiveikas, sillä tulkitsin tämän tarkoittavan sitä, että Sohvilla olisi tärpännyt.

Torstaina 15.8. aloin olla melko varma siitä, että pikkuisia olisi tiedossa: Sohvin kyljet olivat selvästi pyöristyneet. Otin tulevasta mammasta kuvan hamsukeskustelulaisia varten. Huomatkaa poskipussi. ;)

Sohvi torstaina 15.8., neljä päivää ennen poikasten syntymää.

Samana päivänä erotin Nipen asumaan omaan dunaansa, se oli selkeästi helpottunut päästessään taas omaan rauhaansa ja liikkui paljon enemmän kuin Sohvin kanssa terraa jakaessaan. Sunnuntaina 18.8. näin jotain todella mahtavaa: Sohvi oli syömässä, kun pieni patti sen kyljessä alkoi väristä aivan elohiiren tapaan. Poikanen ilmeisesti ojenteli jalkojaan emonsa sisällä. :D Seuraavana päivänä pikkuiset sitten syntyivätkin, vain 10 päivää ensimmäisen mahdollisen syntymäpäivän jälkeen. Sohvi & Nippe - heidät oli selvästikin tarkoitettu yhteen. :P 

Poikueen vaiheista kerron lisää seuraavassa postauksessani.

Hyvästi Hänen Pienuutensa Hilinä Viuhuliina (9.1.2012-3.11.2013)

Hilinä (yllä) ja Hulina (alla) nukkumassa painin jälkeen.

Meidän pikku Hilinäisemme siirtyi paremmille hamstrausmaille viikko sitten sunnuntaina aamupäivällä. Hilinä oli ensimmäinen hamsterini, jonka hain kotiin maaliskuussa 2012 Helsingin Itäkeskuksen Faunattaresta. Menin sinne alun perin talvikkoa ostamaan, mutta terraariossa itseään pesemässä ollut Hilinä vei sydämeni saman tien. Se oli ostettaessa yksin, enkä tuolloin vielä tiennyt, että roborovskinhamsterin voi yhdistää myös eri pentueesta tulevan lajitoverin kanssa. Hilinä eli siis yksikseen maaliskuusta heinäkuulle, ja koska se oli ensimmäinen hamsuni, käytin paljon aikaa sen kesyttämiseen. Kärsivällisen odottamisen tuloksena Hilinä oppikin pian tulemaan hakemaan kauraa ja siemeniä kädeltä ja oli elämänsä loppupuolen niin kesy, että jäi kerran sormeen roikkumaan kättä terraariosta pois otettaessa - ilmeisesti tarjoilut eivät olleet riittävät. :D 

Hilinä sai pian tulonsa jälkeen lempinimen Hänen Pienuutensa, joka vaihtui Urpoksi Turpon, eli Hulinan, eli Goldilock's Lashayan tultua Hilinän kaveriksi heinäkuussa 2012. Näistä nimistä jäi elämään kaksi vieläkin käytössä olevaa verbiä: "Hilinöidä," joka tarkoittaa seinän tai sisustusesineen "kaivamista" yhdistettynä rytmikkääseen kokovartaloliikkeeseen, sekä "urpoturpoilla," joka tarkoittaa kahden robokaverin yleistä häröilyä joka alkaa naurattaa ihmiskatsojaa saman tien.

Hilinöinnistä löytyy näyte toisen blogin puolelta täältä (postauksen viimeinen video). Urpoturpoilun klassikko taas on yhteisjuoksu juoksupyörässä nenä toisen pehvassa kiinni. Alla olevassa kesällä 2012 kuvatussa videossa Hilinä ja Hulina ovat juuri keksineet tämän ajanvietteen.

Harjoituksen myötä meno muuttui toki vielä huomattavasti tätä sujuvammaksi. Katsojan onneksi kaksikko ei päässyt kuitenkaan koskaan yhteisymmärrykseen siitä, kumpi saa juosta jonon edessä, eli joka pysähdyksessä toinen mönki kaverin päältä etummaiseksi, ja sitten taas mentiin. :´D

Hilinä ja Hulina olivat parhaat kaverit viimeiseen hetkeen asti. Lauantaina myöhään illalla vierailulta kotiin tultuamme huomasimme, että Hilinä liikkui vaivalloisen oloisesti ja aina pieniä pätkiä kerrallaan. Sovimme, että jos tilanne ei muutu seuraavaan aamuun mennessä, käymme ostamassa tarvikkeet hiilidioksidipönttöön ja päästämme Hilinän ajasta ikuisuuteen, ettei sen tarvitse kitua turhaan. Lauantai-iltana ei kuitenkaan asialle voinut mitään tehdä, joten seurailimme tilannetta. Pikku Hilinä mönkeröi hitaasti kaverusten pesänä käyttämään kuppiin (kuvassa etualalla) joka oli täytetty vessapaperirulla- ja vessapaperisilpulla. Hulina taisi huomata, että kaverilla ei ole kaikki hyvin, sillä se peitteli pesässä makaavaa Hilinää aiemmin antamillani uusilla vessapaperinpalasilla... Sunnuntaina aamupäivällä Hilinän vetäistyä viimeiset henkäyksensä Hulina kävi vielä sukimassa viilentyvää ruumista pariin otteeseen. Otimme pikku Hilinän ruumiin terrasta pois vasta sen kylmettyä ja laitoimme pakastimeen odottamaan ensi kesää ja retkeä Kirkkonummen saaristoon, jonne hautaamme Hilinän samaan paikkaan Pikku Buddhan kanssa.

Hilinä sai siis kuolla rauhallisen kuoleman kotiterraariossa, ja eli sitä ennen 1 v 10 kk ainakin päällepäin katsoen erittäin antoisaa hamsterinelämää pesien, hamstraten, juosten ja kaivellen sekä Hulinan kanssa urpoturpoillen. Itselleni Hilinä tulee aina olemaan Se Ensimmäinen Hamsu, maailman ihanin pikku lemmikki.