Pahimmasta järkytyksestä toivuttuani ajattelin kirjoittaa muistokirjoituksen Janesta tänne, ja samalla muistuttaa kaikkia, että hamsteri voi olla yllättävän hauras eläin ja sen käsittelyssä on syytä olla varovainen.
Menin tänään kaverini luokse leikkaamaan Sohvin poikasen Jane Marplen kynsiä, koska ne alkoivat olla pitkät ja kaverini ei osannut leikata niitä itse. Jane, kutsumanimeltään Ham-Zu, oli juoksemassa tullessani, mikä ei ole paras hetki kynsienleikkuulle: usein on edullista, jos eläin on juuri herännyt ja hiukan tokkurassa, jolloin se pysyy paremmin paikoillaan. Otin sen kuitenkin tarkasteluun ja kynnet olivatkin jo varsin pitkät: ne käyristyivät alaspäin aika voimakkaasti, eli olisivat ennemmin tai myöhemmin kasvaneet tassuun kiinni. Leikkaaminen oli siis hyvinkin ajankohtaista.
Jane ei suhtautunut kovin lämpimästi tähän tapahtumaan vaan rimpuili minkä kerkesi, enkä saanut kynsileikkureilla otetta sen kynsistä tämän takia. Jouduin siis ottamaan hanskan ja pitämään siitä tiukemmin kiinni, mikä ei kylläkään hirveästi auttanut, koska Jane huitoi käpälillään ja koetti päästä irti. Sain kuitenkin napsittua kynnen sieltä, toisen täältä. Välillä avasin otteen jolloin Jane nuuhki kättä ihan rauhallisesti, ja sen ilmeisestä pitelypaniikista huolimatta en arvannut, että sillä olisi oikeasti joku vialla.
Olin jo loppusuoralla kun se vihdoin lopetti rimpuilun ja ehdin jo ilahtua, kun ajattelin että nyt saan kaikki loputkin kerralla lyhyeksi. Vaan lyhyeksi jäi ilo: Janen silmät laajenivat, se haukkoi henkeään - avasin käden - parin hengenvetoa, ja se lakkasi hengittämästä.
Sekunnin tuijotin epäuskoisena ja sitten aloitin raivokkaan elvytyksen. Tekohengitys ja paineluelvytys harvemmin palauttavat pysähtynyttä sydäntä toimintaan, mutta sillä voi voittaa aikaa, kun aivot saavat vielä edes vähän verta ja vauriot ovat pienemmät odottaessa defibrillaattoria eli sähköimpulssia jolla sydämen saisi taas käyntiin. Täydellisestä pysähdyksestä sydäntä ei ilmeisesti voi enää käynnistää defibrillaattorillakaan, mutta kammiovärinästä pulssi saattaa vielä palautua.
Koska emme tietenkään olleet varautunut elvytykseen, ainoa mahdollinen tapa antaa sähköisku joka tuli mieleen oli kastella hamsun rinta ja painaa siihen 9 voltin paristo, jossa navat ovat vierekkäin. Sähköisku on hyvin heikko mutta se oli ainoa mikä tuli kaverilleni mieleen, ja paristo oli toimiva (kokeilin sitä kieleeni, mini-auts). Valitettavasti virta ei riittänyt tai sydän oli täysin pysähtynyt. 20 minuutin elvytyksen jälkeen oli pakko luovuttaa. Olo oli järkyttynyt ja kamala. Itketti. Menin leikkaamaan kynsiä, ja nyt hamsu oli kuollut.
Silittelimme Janen turkkia vielä siinä ja mietimme, mikä ihme meni vikaan. Voi olla, että Janella oli synnynnäinen sairaus tai sydänvika, joka on ehkä lohdullisin vaihtoehto, koska se olisi silloin kuollut nuorena todennäköisesti joka tapauksessa. Tietysti on myös mahdollista, että olen vahingossa painanut liian kovaa jostain kohtaa, kun jouduin aika napakasti pitelemään Janea paikoillaan. Etenkin hanska kädessä voi olla hyvinkin vaikea arvioida, mikä on sopiva määrä puristusvoimaa, kun hamsterilla on niin paksu turkki ja niiden keho on yllättävän pieni. Mielestäni ei puristanut liikaa, tietenkään, mutta mistä sitä voi tietää... :(
Muutaman viime vuonna sattuneen tapaturman vuoksi Facebookin hamsuryhmässä aloitetussa keskustelussa on selvinnyt, että hamsterit ovat yllättävän lahjakkaita saattamaan itsensä paremmille hamstrausmaille: hamsuja on kuollut itse pahviputkiin jyrsittyihin reikiin josta eivät ole päässeet pois, kukkaruukkujen pohjareikiin, tikkaisiin, häkkipinnojen väliin, juoksupyöriin ja sisustusten alle (kuten meidän Buddhis). Joissain tapauksissa näistä on kyse ollut ilmeisesti siitä, että hamsteri on joutunut paniikkiin ja saanut sydänkohtauksen, ei niinkään siitä, että itse tapaturma/kiinni juuttuminen olisi ollut hengenvaarallinen. Lisäksi aina välillä nuoriakin eläimiä löytyy pesässään pois nukkuneena, ilman mitään selkeää syytä. Ehkä hamsteriharrastajan täytyy vain hyväksyä, että tämä laji on olemassa koska poikueet ovat niin isoja, ei siksi, että yksittäiset yksilöt olisivat kovin pitkäikäisiä. Helppoa se ei ole, eikä etenkään, jos on yhtään mahdollisuutta jossitella sen suhteen, olisiko itse voinut tehdä jotain toisin.
Muutaman viime vuonna sattuneen tapaturman vuoksi Facebookin hamsuryhmässä aloitetussa keskustelussa on selvinnyt, että hamsterit ovat yllättävän lahjakkaita saattamaan itsensä paremmille hamstrausmaille: hamsuja on kuollut itse pahviputkiin jyrsittyihin reikiin josta eivät ole päässeet pois, kukkaruukkujen pohjareikiin, tikkaisiin, häkkipinnojen väliin, juoksupyöriin ja sisustusten alle (kuten meidän Buddhis). Joissain tapauksissa näistä on kyse ollut ilmeisesti siitä, että hamsteri on joutunut paniikkiin ja saanut sydänkohtauksen, ei niinkään siitä, että itse tapaturma/kiinni juuttuminen olisi ollut hengenvaarallinen. Lisäksi aina välillä nuoriakin eläimiä löytyy pesässään pois nukkuneena, ilman mitään selkeää syytä. Ehkä hamsteriharrastajan täytyy vain hyväksyä, että tämä laji on olemassa koska poikueet ovat niin isoja, ei siksi, että yksittäiset yksilöt olisivat kovin pitkäikäisiä. Helppoa se ei ole, eikä etenkään, jos on yhtään mahdollisuutta jossitella sen suhteen, olisiko itse voinut tehdä jotain toisin.
***
Janea tulee ikävä. Se oli suosikkini Sohvin poikasista, vilkas ja aktiivinen heti alusta alkaen. Ainoana koko poikueesta se koetti karata terraariosta kahteen kertaan kiipeämällä juomapulloa pitkin vapauteen, ja sai tästä lisänimen "pieni tankotanssija." Uudessa kodissaan kaverini luona se ilahdutti päivittäin tarmokkaalla hamsteroinnillaan ja siemeniä kerjäämällä. Ehkä se on sitten totta, että parhaat lähtevät täältä aina ensimmäisenä.
 |
| Jane matkalla vapauteen syyskuussa 2013. |
 |
| Pieni tankotanssija. |
P.S. Nyt viikko Janen kuoleman jälkeen sain viestin eräältä toiselta, jolle oli käynyt samalla tavalla. Kuolinsyyksi oli selvinnyt siemen, joka oli valahtanut poskipussista kurkkuun kesken kynsienleikkuun. Kannattaa siis tarkistaa hamsun posket ennen leikkuupuuhiin ryhtymistä!
