torstai 26. joulukuuta 2013

Jouluruokaa tarjoo kunnon väki...


Soihdut sammuu, kaikki väki nukkuu, väki nukkuu.
Öitten varjoon talon touhu hukkuu, touhu hukkuu.
Tip-tap, tip-tap, tipe-tipe tip-tap, tip, tip, tap!

Robojoukko silloin varpahillaan, varpahillaan
varovasti hiipii ulos terrast, ulos terrast.
Rips-raps, rips-raps, ripe-ripe rips-raps, rips, rips, raps!

Jouluruokaa tarjoo kunnon väki, kunnon väki,
raoistansa sen jo hamsu näki, hamsu näki.
Rips-raps, rips-raps, ripe-ripe rips-raps, rips, rips, raps!


Pöydän päälle veitikkaiset rientää, veitikkaiset
syövät paistia ja juovat lientä, juovat lientä.
Rousk rousk, rousk rousk, roku-roku rousk rousk, rousk, rousk, rousk!

Herkkua on siinä monenlaista, monenlaista.
Kuiske kuuluu: "Kuinka paljon hamstraat, paljon hamstraat?"
Rousk rousk, rousk rousk, roku-roku rousk rousk, rousk, rousk, rousk!


Sitten painiskellaan kuusen alla, kuusen alla
kunnes koittaa päivä taivahalla, taivahalla.
KRIIH KRIIH, KRIIH KRIIH, KRIHI KRIHI KRIIH KRIIH, KRIIH, KRIIH, KRIIH!

Hiljaa hiipii joukko varpahillaan, varpahillaan
kotikoloihinsa takas terraan, takas terraan.
Rips-raps, rips-raps, ripe-ripe rips-raps, rips, rips, raps!

 (Kuvat joululta 2012.)

tiistai 24. joulukuuta 2013

Talvikko jouluaamuna

Lumi on jo peittänyt kukat parvekkeella
omistaja jäätynyt talvipakkasella.
Hamsteri pienoinen syönyt on kesäeinehen
omistaja jäätynyt talvipakkasella.


Terran oviluukulla oli tyttökulta:
Tule, hamsu, riemulla, ota siemen multa!
Joulu on, pikkuinen hamsterini uninen.
Tule tänne riemulla, ota siemen multa!

Tytön luo nyt riemuiten juoksi hamsukulta:
Innokkaana siemenen otan kyllä sulta.
Iso Taivas-Hamsteri vielä on mun toveri!
Innokkaana siemenen otan kyllä sulta!


En mä ole, lapseni, eläin tästä maasta.
Olen pieni talvikko, tulin Siperiasta.
Siemenet pienoiset, jotka annoit hamsulle
varastoitiin poskariin balalaikan maasta.



Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta 2014 
blogin lukijoille!

t. Soila, Nemo, Sohvi, Kolmitassu, Hulina, Öveliina, Lenita & Ulpu

lauantai 14. joulukuuta 2013

"Turkki kuiva ja hilseilee"

Lupasin kirjoittaa toisen postauksen koskien Vantaan 2013 Grand Galaa. Sohvin lisäksi arvioitavana kävi syyrialaispoika Kapteeni Nemo, joka on jo seniori-iässä (1 v 8 kk 8 pvää näyttelypäivänä). Nemonen on edelleen kuitenkin varsin reipas hamsu, joten otin sen mukaan päätavoitteena saada arvio sen kunnosta.

Näyttely oli Nemon kannalta ehkä jopa hyödyllisempi kuin Sohvin, vaikka Sohvi sertin saikin. Jo PET-tuomari huomautti, että sen turkki vaikuttaa harvalta ja elottomalta ja massaa on kertynyt ehkä liikaakin. Nemo oli nuoruudessaan varsin hoikka poika, ja juoksee joka yö pyörässä tai lautasessa vähintään tunnin, nuorempana useampia. Olen ruokkinut sitä sen vuoksi aika runsaalla kädellä. Olikin siis todella hyödyllistä kuulla, että ruokinta on todellakin aivan riittävää.

Nemon PET-arvostelu, GG13. Olen lisännyt nimen jälkikäteen ylänurkkaan, arvostelu oli nimetön (numero- ja kirjainkoodilla).

Olen nähnyt riittävästi palkintosyyrialaisten kuvia tietääkseni, että Nemolla on liian pitkät korvat ja takapainoinen vartalo ollakseen standardinmukainen. Ulkomuotoluokasta tulikin arvosanaksi vain Tyydyttävä. Lisäksi Nemo ei ollutkaan väriltään mustasilmäinen luonnonvalkoinen, vaan rs (ruskeasilmäinen) luonnonvalkoinen, eli kuuluu ei-standardiluokkaan! Värin näkee kuulemma korvista, ne ovat rusehtavat eivätkä harmahtavat.

Myös ulkkistuomari antoi palautetta Nemon turkin kunnosta: kuiva ja hilseilee. Lisäksi tuomari oli kiinnittänyt huomiota toiseen silmään (aristelee). Usein herättyään Nemolla on toinen silmä enemmän kiinni kuin toinen, mutta se avautuu ajan kanssa yhtä auki eikä rähmi, joten olen toistaiseksi seurannut tilannetta. Ehkä sitä pitäisi kuitenkin käydä näyttämässä eläinlääkärissä...?

GG13: Nemosen ulkomuotoarvostelu. Pitkistä korvista mainittiin myös. Kokonaisarvosana Tyydyttävä.

Tarkistin turkin tämän palautteen jälkeen ja siinä on tosiaan pientä hilsettä, ja iho näyttää kuivalta. Ilmeisesti tämä on varsin tyypillistä vanheneville hamstereille (ja ihmisille) sekä talvisaikaan Suomessa suurelle osalle koko väestöä. Itsellänikin iho kuivuu talvisaikaan ja rasvaa saa olla laittamassa joka ilta toisin kuin kesällä. Hamstereita ei voi rasvata, joten mm. Wonderland's hamsula ohjeistaa lisäämään ilmankosteutta talvisin laittamalla vaikka märän pyyhkeen hamsulaan, jos hamsujen iho kuivuu. Koetankin nyt katsoa, paraneeko tilanne, jos suihkuttelen pullolla Nemon terran päätylasia sisäpuolelta aina illalla. Syyrialaisten hamsterien kotiseudulla Aleppon viljatasangoilla on tällä hetkellä sadekausi, eli siellä ei ainakaan ilmankosteutta puutu...

Ja tältä se turkki nyt sitten näyttää. Kuvattava suostui yhteistyöhön (olemaan paikallaan)
vasta päästyään siemenpurkkiin rellestämään.

sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Sertifioitu talvikkolätty Sohvi!

Tänään 7.12.2013 pidettiin Vantaan Hiekkaharjun nuorisotalolla Suomen Hamsteriyhdistys ry:n Grand Gala 2013 -hamsterinäyttely, jonne lähdin kolmistaan Sohvi-talvikon ja Nemo-syrkin kanssa. Kummankaan osalta ei ollut ihmeellisiä odotuksia näyttelymenestyksen suhteen: Nemosta näkee jo päälle, että standardimääritelmästä jäädään kauas ja Sohvista taas olin jotenkin oppinut ajattelemaan, että sillä on luonnetta muttei näköä (paitsi omaan silmääni tietysti :3). 

Nemon osalta olinkin oikeassa (ja Nemon näyttelystä toisessa postauksessa lisää), mutta Sohvi yllätti täysin: se sai lemmikkiluokassa kunniamaininnan turkista ja mitä söpöimmän pienen keltaisen ruusukkeen. Kotiin vietäväksi tästä hyvästä tuli myös hauska ruokailuteline laitettavaksi Sohvin ulkoiluaitaukseen. Paras oli kuitenkin yleisvaikutelma: Talvikkolätty! :D

GG13, lemmikkiluokan arvostelu.

Minäkö muka talvikkolätty?! Panettelua!
Jäin odottamaan kiinnostuneena ulkomuototuomarin arviota Sohvista. Vaikka Sohvi on Veera Kujansuun Goldilock's hamsulasta kotoisin ja sukunsa puolesta oikein näyttelykelpoinen, olen standardeja luettuani ajatellut, että sen kuvio on liian epätasainen ja silmät liian pullottavat, että se voisi sijoittua. Erityisen kiinnostunut olin siis ulkkistuomarin kommenteista suhteessa painoon ja kynsien ja hampaiden kuntoon, koska ne ovat jotain, mihin pystyn itse vaikuttamaan. 

Yllätykseni olikin suuri, kun Sohvi tuli arvostelusta takaisin yleisarvosanalla Erittäin hyvä ja mistään ei ollut erityisesti valitettavaa. Vaikka näyttely olikin venynyt suunnitellusta aikataulusta ja nälkä alkoi jo kurnia, päätin kuitenkin jäädä odottamaan palkintojenjakoa aikaisen lähdön sijaan.


Ulkomuotoluokan arvosana: Erittäin hyvä!

Ja mitä ihmettä sitten kävikään: Sohvi tuli talvikkojen ulkomuotoluokassa neljänneksi ja sai vielä sertifikaatin! Muruseni tunnetaankin nyt siis nimellä Goldilock's Kuura*, sertifioitu talvikkolätty. :D 


Näin prameasti hän nyt asuu, sertifioitu lättyhamsulimme.




sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Varovaisesti siellä eli R.I.P. Jane Marple "Ham-Zu" (19.8.-1.12.2013)


Pahimmasta järkytyksestä toivuttuani ajattelin kirjoittaa muistokirjoituksen Janesta tänne, ja samalla muistuttaa kaikkia, että hamsteri voi olla yllättävän hauras eläin ja sen käsittelyssä on syytä olla varovainen.

Menin tänään kaverini luokse leikkaamaan Sohvin poikasen Jane Marplen kynsiä, koska ne alkoivat olla pitkät ja kaverini ei osannut leikata niitä itse. Jane, kutsumanimeltään Ham-Zu, oli juoksemassa tullessani, mikä ei ole paras hetki kynsienleikkuulle: usein on edullista, jos eläin on juuri herännyt ja hiukan tokkurassa, jolloin se pysyy paremmin paikoillaan. Otin sen kuitenkin tarkasteluun ja kynnet olivatkin jo varsin pitkät: ne käyristyivät alaspäin aika voimakkaasti, eli olisivat ennemmin tai myöhemmin kasvaneet tassuun kiinni. Leikkaaminen oli siis hyvinkin ajankohtaista.

Jane ei suhtautunut kovin lämpimästi tähän tapahtumaan vaan rimpuili minkä kerkesi, enkä saanut kynsileikkureilla otetta sen kynsistä tämän takia. Jouduin siis ottamaan hanskan ja pitämään siitä tiukemmin kiinni, mikä ei kylläkään hirveästi auttanut, koska Jane huitoi käpälillään ja koetti päästä irti. Sain kuitenkin napsittua kynnen sieltä, toisen täältä. Välillä avasin otteen jolloin Jane nuuhki kättä ihan rauhallisesti, ja sen ilmeisestä pitelypaniikista huolimatta en arvannut, että sillä olisi oikeasti joku vialla.


Olin jo loppusuoralla kun se vihdoin lopetti rimpuilun ja ehdin jo ilahtua, kun ajattelin että nyt saan kaikki loputkin kerralla lyhyeksi. Vaan lyhyeksi jäi ilo: Janen silmät laajenivat, se haukkoi henkeään - avasin käden - parin hengenvetoa, ja se lakkasi hengittämästä.

Sekunnin tuijotin epäuskoisena ja sitten aloitin raivokkaan elvytyksen. Tekohengitys ja paineluelvytys harvemmin palauttavat pysähtynyttä sydäntä toimintaan, mutta sillä voi voittaa aikaa, kun aivot saavat vielä edes vähän verta ja vauriot ovat pienemmät odottaessa defibrillaattoria eli sähköimpulssia jolla sydämen saisi taas käyntiin. Täydellisestä pysähdyksestä sydäntä ei ilmeisesti voi enää käynnistää defibrillaattorillakaan, mutta kammiovärinästä pulssi saattaa vielä palautua.

Koska emme tietenkään olleet varautunut elvytykseen, ainoa mahdollinen tapa antaa sähköisku joka tuli mieleen oli kastella hamsun rinta ja painaa siihen 9 voltin paristo, jossa navat ovat vierekkäin. Sähköisku on hyvin heikko mutta se oli ainoa mikä tuli kaverilleni mieleen, ja paristo oli toimiva (kokeilin sitä kieleeni, mini-auts). Valitettavasti virta ei riittänyt tai sydän oli täysin pysähtynyt. 20 minuutin elvytyksen jälkeen oli pakko luovuttaa. Olo oli järkyttynyt ja kamala. Itketti. Menin leikkaamaan kynsiä, ja nyt hamsu oli kuollut. 

Silittelimme Janen turkkia vielä siinä ja mietimme, mikä ihme meni vikaan. Voi olla, että Janella oli synnynnäinen sairaus tai sydänvika, joka on ehkä lohdullisin vaihtoehto, koska se olisi silloin kuollut nuorena todennäköisesti joka tapauksessa. Tietysti on myös mahdollista, että olen vahingossa painanut liian kovaa jostain kohtaa, kun jouduin aika napakasti pitelemään Janea paikoillaan. Etenkin hanska kädessä voi olla hyvinkin vaikea arvioida, mikä on sopiva määrä puristusvoimaa, kun hamsterilla on niin paksu turkki ja niiden keho on yllättävän pieni. Mielestäni ei puristanut liikaa, tietenkään, mutta mistä sitä voi tietää... :(

Muutaman viime vuonna sattuneen tapaturman vuoksi Facebookin hamsuryhmässä aloitetussa keskustelussa on selvinnyt, että hamsterit ovat yllättävän lahjakkaita saattamaan itsensä paremmille hamstrausmaille: hamsuja on kuollut itse pahviputkiin jyrsittyihin reikiin josta eivät ole päässeet pois, kukkaruukkujen pohjareikiin, tikkaisiin, häkkipinnojen väliin, juoksupyöriin ja sisustusten alle (kuten meidän Buddhis). Joissain tapauksissa näistä on kyse ollut ilmeisesti siitä, että hamsteri on joutunut paniikkiin ja saanut sydänkohtauksen, ei niinkään siitä, että itse tapaturma/kiinni juuttuminen olisi ollut hengenvaarallinen. Lisäksi aina välillä nuoriakin eläimiä löytyy pesässään pois nukkuneena, ilman mitään selkeää syytä. Ehkä hamsteriharrastajan täytyy vain hyväksyä, että tämä laji on olemassa koska poikueet ovat niin isoja, ei siksi, että yksittäiset yksilöt olisivat kovin pitkäikäisiä. Helppoa se ei ole, eikä etenkään, jos on yhtään mahdollisuutta jossitella sen suhteen, olisiko itse voinut tehdä jotain toisin.

***


Janea tulee ikävä. Se oli suosikkini Sohvin poikasista, vilkas ja aktiivinen heti alusta alkaen. Ainoana koko poikueesta se koetti karata terraariosta kahteen kertaan kiipeämällä juomapulloa pitkin vapauteen, ja sai tästä lisänimen "pieni tankotanssija." Uudessa kodissaan kaverini luona se ilahdutti päivittäin tarmokkaalla hamsteroinnillaan ja siemeniä kerjäämällä. Ehkä se on sitten totta, että parhaat lähtevät täältä aina ensimmäisenä. 

Jane matkalla vapauteen syyskuussa 2013.
Pieni tankotanssija.

P.S. Nyt viikko Janen kuoleman jälkeen sain viestin eräältä toiselta, jolle oli käynyt samalla tavalla. Kuolinsyyksi oli selvinnyt siemen, joka oli valahtanut poskipussista kurkkuun kesken kynsienleikkuun. Kannattaa siis tarkistaa hamsun posket ennen leikkuupuuhiin ryhtymistä!

tiistai 26. marraskuuta 2013

Agatha Christie -poikue, osa 1: Sohvin ja Nipen tarina

Ehdin esittelypostauksessani kertoakin jo, että pienessä hamsulassani syntyi yksi talvikkopoikue viime elokuussa. Kaikki alkoi Facebookin Hamsterikeskustelu-ryhmässä säännöllisesti ilmestyneistä poikaskuvista, joita katselin kateudesta vihreänä. Mietin pentueen teettämistä pitkään ja hartaasti, koska ensinnäkään en halunnut pentujen jäävän minulle käsiin (asuntoni on jo nyt pieni eläintarha!) ja toisekseen pentue rasittaa aina emon elimistöä, eli kevein perustein ei pentuja viitsi ruveta tekemään rakkaalle lemmikkihamsulleen. 

Näin kiltisti Sohvi palloilee kädellä kesäkuussa 2013.
Toisaalta olin täysin hurmaantunut Sohvi-talvikkoni luonteesta: se tulee aina yhtä innokkaasti tervehtimään ja kyselemään herkkuja, on kiltisti kädellä, tutkii varovaisesti mutta innokkaasti ympäristöään ja on kaikin puolin aivan täydellinen pikku lemmikki! Lisäksi Sohvilla  on sekä isän että äidin puolelta muutaman sukupolven takana luonnosta pyydettyjä villitalvikoita, eli kovasti kaivattua uutta perimää varsin pieneen suomalaistalvikoiden geneettiseen pooliin. Sen emo ei myöskään vielä viime kesänä ollut saanut toista poikuetta, eli sen linja oli vaarassa katketa, sillä Veera ei ollut jättänyt Sohvin poikueesta hamsulaansa yhtään jalostustalvikkoa. Kaikkien näiden syiden takia päädyin lopulta siihen, että sen suvun täytyisi ehdottomasti saada jatkua. Ainoana huolenani oli ajoitus: kesälomalle en voinut poikuetta ajoittaa, ja lomani jälkeen Sohvi olisi täyttänyt jo viisi kuukautta, jota pidetään hamsuemon ensimmäisten poikasten saamisen ylärajana. Sohvin (joka on viralliselta nimeltään Goldilock's Kuura) kasvattaneena Veera osasi kuitenkin kertoa, että sen emon suvussa monet olivat saaneet ensimmäiset poikasensa vasta lähempänä puolen vuoden ikää, mahdollisesti johtuen suvun villiperimästä. Päätin siis ottaa tämän pienen riskin ja tutustuttaa Sohvin urokseen vasta lomien jälkeen.

 Goldilock's Nidavellir (vas.)
ja Goldilock's Kuura (oik.)
21.7.2013 yhdistämispäivänään.
Onneksi, kuten jo aiemmin mainitsin, sain Goldilock's -hamsulan Veeralta lainaksi sopivan uroksen, eli minun ei tarvinnut ottaa Sohvin kumppania pysyvästi meille asumaan. Nidavellir- eli Nippe-uros oli selvästi Sohvia arempi käsiteltävä mutta toisaalta ihanan tumma ja komea hamsu-uros, eli sopi erinomaisesti Sohvin pariksi. Toiveissa oli siis kauniit ja hyväluonteiset poikaset.

Sohvin ja Nipen yhteiselo alkoi A4-kokoisessa laatikossa, jossa tutustutin ne toisiinsa. Sohvi oli heti innokas ottamaan komistuksesta selvää, Nippe suhtautui lähestymisyrityksiin varautuneemmin. Kaikki meni kuitenkin hienosti ja siirsinkin parin pian Sohvin terraan, josta oli poistettu sisustus ja laitettu uudet purut paikoilleen. Yllä oleva kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa: Sohvi aloitti saman tien raivoisan kaivamisen, ja Nippe vetäytyi suosiolla tarmokkaan justiinansa tieltä pois. :'D

Seuraavana päivänä lisäilin terraan mökkejä ja siltoja ynnä muuta sisustusta, ja Sohvi alkoi toden teolla selvittää, missä olisi sopivaa pesiä nyt tässä uudessa tilanteessa. Tämän jälkeen osat kääntyivät muutamaksi päiväksi: Nippe-raasu yritti turhaan päästä Sohvin luokse vierailulle, mutta tämä puolusti pesärauhaansa varsin tarmokkaasti kitisemällä. Nippe perääntyi kohteliaan herrashamsun tavoin sivummalle - noin vartiksi, minkä jälkeen olikin jo syytä mennä tiedustelemaan uudelleen, saisko tulla käymään. Lievää huvittuneisuutta aiheutti tämän onnettoman Romeon yksipuolinen ihastus... :D
Parin päivän sinnikkään yrittämisen jälkeen Nippe sai vihdoin tulla peremmälle pesään, ja "nuuhkia saa muttei koskea" -vaihe vaihtui pian yhdessä pesimiseen. Sohvi oli valinnut paikaksi terraarion toisen sivustan, jossa oli mökin ja takaseinän väliin kiilattu puinen putki. Yhdessä pesiminen ei näillä kahdella tarkoittanut useimmiten yhdessä nukkumista: Sohvi nukkui putken alla ja Nippe sen vieressä mutta omassa rauhassaan putkessa. Selvästikin kahden varsin itsenäisen hamsterin liitto... :P

Pesä, johon poikaset lopulta syntyivät. Sohvin turkkia näkyy puuputken alta, Nippe lienee putkessa. Lähistöllä on tarjolla myös varapesiä: kookos ja mökki. Sohvi pesi muutaman päivän kummassakin, mutta päätyi valitsemaan takanurkan.

Tässä välissä ehdin käydä Suomen Hamsteriyhdistyksen eli SHY:n järjestämän Kasvattajan peruskurssin,  joka onnekseni pidettiin juuri sopivaan aikaan heinäkuun lopulla, vajaa viikko yhdistämisen jälkeen ja mikä tärkeintä: ennen poikasten syntymää. Oli mahtavaa kuulla vuosikausia kasvattaneilta poikueiden hoidosta ja esimerkiksi käsittelyyn totuttamisesta, ja saada hyvällä omallatunnolla vaivata näitä ihmisiä omilla kysymyksillä. Kurssilta kotiin palattuani oli paljon luottavaisempi olo ja helpompaa odotella poikasten tuloa, vaikka toki edelleen asiaankuuluvaa jännitystä oli ilmassa. :)

Katselin Sohvin mahaa - tai oikeammin kylkiä - toiveikkaana joka päivä elokuun toisesta viikonlopusta lähtien, sillä 9.8. tuli täyteen minimikantoaika eli 19 päivää. Tarkkaileminen oli tärkeää siksikin, että pari piti erottaa ennen poikasten syntymää - hamsteriemo voi tulla tiineeksi uudelleen heti synnytettyään, ja ns. tuplapoikue on usein isohko rasitus emon elimistölle ja täysin turha, mikäli ensimmäinen poikue on normaalikokoinen. Mitään ei kuitenkaan näkynyt, joskin Sohvin käyttäytyminen oli muuttunut: se söi tauotta ja varasti ruokaa jopa Nipen suusta. Lopulta Nippe sai tarpeekseen ja muutti terran toiseen päähän pakoon ruokarohmua siippaansa. Olin toiveikas, sillä tulkitsin tämän tarkoittavan sitä, että Sohvilla olisi tärpännyt.

Torstaina 15.8. aloin olla melko varma siitä, että pikkuisia olisi tiedossa: Sohvin kyljet olivat selvästi pyöristyneet. Otin tulevasta mammasta kuvan hamsukeskustelulaisia varten. Huomatkaa poskipussi. ;)

Sohvi torstaina 15.8., neljä päivää ennen poikasten syntymää.

Samana päivänä erotin Nipen asumaan omaan dunaansa, se oli selkeästi helpottunut päästessään taas omaan rauhaansa ja liikkui paljon enemmän kuin Sohvin kanssa terraa jakaessaan. Sunnuntaina 18.8. näin jotain todella mahtavaa: Sohvi oli syömässä, kun pieni patti sen kyljessä alkoi väristä aivan elohiiren tapaan. Poikanen ilmeisesti ojenteli jalkojaan emonsa sisällä. :D Seuraavana päivänä pikkuiset sitten syntyivätkin, vain 10 päivää ensimmäisen mahdollisen syntymäpäivän jälkeen. Sohvi & Nippe - heidät oli selvästikin tarkoitettu yhteen. :P 

Poikueen vaiheista kerron lisää seuraavassa postauksessani.

maanantai 11. marraskuuta 2013

Hyvästi Hänen Pienuutensa Hilinä Viuhuliina (9.1.2012-3.11.2013)

Hilinä (yllä) ja Hulina (alla) nukkumassa painin jälkeen.

Meidän pikku Hilinäisemme siirtyi paremmille hamstrausmaille viikko sitten sunnuntaina aamupäivällä. Hilinä oli ensimmäinen hamsterini, jonka hain kotiin maaliskuussa 2012 Helsingin Itäkeskuksen Faunattaresta. Menin sinne alun perin talvikkoa ostamaan, mutta terraariossa itseään pesemässä ollut Hilinä vei sydämeni saman tien. Se oli ostettaessa yksin, enkä tuolloin vielä tiennyt, että roborovskinhamsterin voi yhdistää myös eri pentueesta tulevan lajitoverin kanssa. Hilinä eli siis yksikseen maaliskuusta heinäkuulle, ja koska se oli ensimmäinen hamsuni, käytin paljon aikaa sen kesyttämiseen. Kärsivällisen odottamisen tuloksena Hilinä oppikin pian tulemaan hakemaan kauraa ja siemeniä kädeltä ja oli elämänsä loppupuolen niin kesy, että jäi kerran sormeen roikkumaan kättä terraariosta pois otettaessa - ilmeisesti tarjoilut eivät olleet riittävät. :D 

Hilinä sai pian tulonsa jälkeen lempinimen Hänen Pienuutensa, joka vaihtui Urpoksi Turpon, eli Hulinan, eli Goldilock's Lashayan tultua Hilinän kaveriksi heinäkuussa 2012. Näistä nimistä jäi elämään kaksi vieläkin käytössä olevaa verbiä: "Hilinöidä," joka tarkoittaa seinän tai sisustusesineen "kaivamista" yhdistettynä rytmikkääseen kokovartaloliikkeeseen, sekä "urpoturpoilla," joka tarkoittaa kahden robokaverin yleistä häröilyä joka alkaa naurattaa ihmiskatsojaa saman tien.

Hilinöinnistä löytyy näyte toisen blogin puolelta täältä (postauksen viimeinen video). Urpoturpoilun klassikko taas on yhteisjuoksu juoksupyörässä nenä toisen pehvassa kiinni. Alla olevassa kesällä 2012 kuvatussa videossa Hilinä ja Hulina ovat juuri keksineet tämän ajanvietteen.



Harjoituksen myötä meno muuttui toki vielä huomattavasti tätä sujuvammaksi. Katsojan onneksi kaksikko ei päässyt kuitenkaan koskaan yhteisymmärrykseen siitä, kumpi saa juosta jonon edessä, eli joka pysähdyksessä toinen mönki kaverin päältä etummaiseksi, ja sitten taas mentiin. :´D

Hilinä ja Hulina olivat parhaat kaverit viimeiseen hetkeen asti. Lauantaina myöhään illalla vierailulta kotiin tultuamme huomasimme, että Hilinä liikkui vaivalloisen oloisesti ja aina pieniä pätkiä kerrallaan. Sovimme, että jos tilanne ei muutu seuraavaan aamuun mennessä, käymme ostamassa tarvikkeet hiilidioksidipönttöön ja päästämme Hilinän ajasta ikuisuuteen, ettei sen tarvitse kitua turhaan. Lauantai-iltana ei kuitenkaan asialle voinut mitään tehdä, joten seurailimme tilannetta. Pikku Hilinä mönkeröi hitaasti kaverusten pesänä käyttämään kuppiin (kuvassa etualalla) joka oli täytetty vessapaperirulla- ja vessapaperisilpulla. Hulina taisi huomata, että kaverilla ei ole kaikki hyvin, sillä se peitteli pesässä makaavaa Hilinää aiemmin antamillani uusilla vessapaperinpalasilla... Sunnuntaina aamupäivällä Hilinän vetäistyä viimeiset henkäyksensä Hulina kävi vielä sukimassa viilentyvää ruumista pariin otteeseen. Otimme pikku Hilinän ruumiin terrasta pois vasta sen kylmettyä ja laitoimme pakastimeen odottamaan ensi kesää ja retkeä Kirkkonummen saaristoon, jonne hautaamme Hilinän samaan paikkaan Pikku Buddhan kanssa.

Hilinä sai siis kuolla rauhallisen kuoleman kotiterraariossa, ja eli sitä ennen 1 v 10 kk ainakin päällepäin katsoen erittäin antoisaa hamsterinelämää pesien, hamstraten, juosten ja kaivellen sekä Hulinan kanssa urpoturpoillen. Itselleni Hilinä tulee aina olemaan Se Ensimmäinen Hamsu, maailman ihanin pikku lemmikki.

torstai 3. lokakuuta 2013

Mitä yhteistä on mustekalalla ja hamsterilla?

Edellisessä postauksessani kyselin, tietäisikö kukaan lisäaineetonta vaihtoehtoa eläinkaupan kalkkikiville. Lavender's Ely vinkkasi, että seepiansuomut kannattaisi tsekata. Laitoinkin Googlen hetimmiten laulamaan.

Seepia on mustekala, jota tavataan Atlantissa ja Välimerellä. Sen tukirankana on litteä pääosin aragoniitista eli kiteisestä kalsiumkarbonaatista koostuva suomu (englanniksi cuttlebone). Seepiansuomuja on aiemmin hyödynnetty muun muassa kiillotustarkoituksissa, ja jauhemuotoisena sitä on lisätty esimerkiksi hammastahnaan. Seepiansuomuissa on kuitenkin varsin paljon kitiiniä (englanniksi chitin), joka saattaa aiheuttaa ihmisille astmaa ja allergioita, minkä vuoksi tästä käyttötarkoituksesta on luovuttu. Hamsterien ruokavalioon kuuluvien hyönteisten kuorissa on kuitenkin myös runsaasti kitiiniä, eli hamsujen elimistön voisi olettaa pystyvän käsittelemään kitiiniä niiden terveyden kannalta riittävän tehokkaasti.

Päätin siis vaihtaa hamsujeni kalkkikivet seepiansuomuihin. Lintu- ja matelijaharrastajat käyttävät niitä yleisesti eläintensä lisäravinteena, minkä vuoksi niitä saa hyvinvarustelluista eläinkaupoista. Hintakaan ei päätä huimaa: yksi noin 15 cm pitkä suomu maksaa euron, ja siitä saa helposti pilkottua "kalkkikivet" 3-4 hamsuasumukseen. 

Robot ja syrkki olivat nukkumassa, mutta talvikkolassa otettiin seepiansuomu ilahtuneena vastaan. Tässä viimeinen luonani asuva Agatha Christie -poikueen pentu, kuusi- ja puoliviikkoinen Miss Lemon nakertaa seepiansuomun palasta. Kuvan väriskaalana on monelle vanhoista valokuvista tai kännyköiden kamera-asetuksista tuttu seepia, jonka nimi tulee, mistäpä muusta, kuin seepia-mustekalan musteen väristä.

Mmmm, mustekalaa!

P.S. Seepiansuomuja hyödynnetään edelleenkin korunvalmistuksessa: suomuun voidaan kaivaa muotti, ja kaataa siihen sulaa metallia. Suomu kestää korkeitakin lämpötiloja mutta on riittävän pehmeää kaivertamiseen, eli se sopii tähän tarkoitukseen mainiosti. Ehkäpä jossain vaiheessa pääsette tuolla toisen blogin puolella lukemaan juttua korunvalannasta... Hamsteriaiheisia koruja on niin heikosti saatavilla! :P

perjantai 27. syyskuuta 2013

Hamsterin (luomu)siemenseos

Hamsteriharrastuksen alkuaikoina, keväällä 2012, kiinnostuin yhä enemmän luomuruuasta ja luomutuotannon tukemisesta. Aloin pikkuhiljaa muuttaa omaa ruokavaliotani luomua suosivaksi, ja kun silmiini osui Lavender's hamsulan Elyn kirjoitus hamsterien siemensekoitusten lisäaineista ja niiden haitoista, päätin perehtyä ruokinta-asioihin enemmän ja tehdä oman siemenseokseni luomujyvistä ja -siemenistä. Pohjana käytin Elyn ansiokasta selvitystyötä hamsterien ruokintatarpeista ja koetin luoda mahdollisimman hyvin hamsterin luonnollista ruokavaliota vastaavan seoksen muutamilla poikkeuksilla.

Lähtökohtana pidin sitä, että siemenseoksen tulee sisältää itsessään valtaosa hamsterin tarvitsemasta ravinnosta, ja tuoreruokaa voi tarvittaessa antaa niukastikin. Toisekseen halusin ruokkia hamsterit mahdollisimman käsittelemättömillä ruuilla, eli esimerkiksi kaurahiutaleiden sijaan käyttää suurimoita. Kolmanneksi eläinproteiinin saanti tulisi turvata jo itse seoksessa sekoittamalla siihen ruokahyönteisiä. Neljänneksi proteiinin ja vitamiinien sekä kuidun saanti tulisi olla ensisijaista verrattuna rasvapitoisuuteen, sillä kaikki eläimeni juoksevat varsin paljon ja arvelin niiden tarvitsevan energiaa enemmän kuin passiivisemmat lajitoverinsa. 

Käytännön kokemuksen perusteella päädyin jakamaan alkuperäisen siemenseoksen kolmeen osaan: Osa 1 sisältää jyvät ja palkokasvit sekä ruokahyönteiset; osa 2 siemenet ja pähkinät; ja osa 3 koostuu hamsterin popcornista (eli maissista). Siemenseoksen osaa 1 on aina tarjolla kupissa. Osa 2 jaetaan terroihin mahdollisimman haastaviin paikkoihin lusikalla heittämällä, jotta hamsteri joutuu (ja saa :)) työskennellä himoitsemiensa siementen eteen ja näin toteuttaa lajityypillistä käyttäytymistään. Osan 3 eli popcornit annan herkkuina käpäliin. Jakamisessa etuna on myös se, että vanhemmille tai muuten lihomiseen taipuvaisille hamsuille voi antaa hiukan vähemmän rasvaisinta osaa seoksesta (osa 2), ja nuorille ja aktiivisimmille enemmän.

Seoksen valmistamiseen menee noin 30 minuuttia aktiivista työskentelyaikaa ja noin kolme-neljä päivää passiivista (tai vähemmän, jos omistat kasvikuivurin). Pitkästä valmistusajastaan johtuen se ei ole todellakaan joka perheen elämänrytmiin sopiva, ja siksi olenkin minulta lemmikkihamsterin ostaneille maininnut, että teen omaa seosta mutta sitä lähinnä oleva kaupasta saatava on JR Farmin Dwarf Hamster's Feast tai Bunnyn Zwerghamstertraum. Tässä nyt kuitenkin resepti, jos joku toinenkin hullu haluaa käyttää kolme päivää hamsteriensa kahden viikon ruokasatsin tekemiseen. :) Seoksen ainesosia voi tilata vaikka Ekolon tai Ruohonjuuren nettikaupoista, ja nykyään monissa ketjuruokakaupoissakin on hyvät luomuvalikoimat.

HAMSTERIN LUOMUSIEMENSEOS
610 g (hinta n. 5,40 e)

Osa 1.

200 g kaurasuurimoita
50 g ohrasuurimoita
50 g kuivia vihreitä linssejä (liota, idätä, keitä, kuivaa)
50 g kuivia punaisia linssejä (liota, idätä, keitä, kuivaa)
30 g kuivia kikherneitä (liota, idätä, keitä, kuivaa)
20 g riisinjyviä tai riisikakkua (suolatonta)
20 g pakastekuivattuja ruokahyönteisiä (esim. jauhomatoja)

Osa 2. 

80 g seesaminsiemeniä
20 g auringonkukansiemeniä
20 g hampunsiemeniä
20 g pellavansiemeniä
10 g maapähkinöitä
10 g cashewpähkinöitä
10 g hasselpähkinöitä

Osa 3.

20 g maissinjyviä
1 tl kasviöljyä (esim. rypsi)

Ravintosisältö per 100 g (osat 1-3 yhdessä): Hiilihydraatteja  40.1 g (josta sakkaroosia 1.6 g ja fruktoosia 0.4 g), rasvaa 16.8 g, proteiinia 19.4 g, kuitua 7.7 g, linolihappoa 5.5 g, alfalinolihappoa 1.0 g, natriumia 10.6 mg, kaliumia 661.8 mg, magnesiumia 166.8 mg, kalsiumia 444.6 mg, fosforia 463.7 mg, rautaa 6.7 mg, sinkkiä 3.3 mg, jodia 3.0 mikrog, seleeniä 18.0 mikrog, tryptofaania 203.7 mg, A-vitamiinia 46.5 mikrog, D-vitamiinia 0 mg, E-vitamiinia 5.3 mg, K-vitamiinia 54.8 mikrog, C-vitamiinia 45.0 mg, folaattia 117.6 mikrog, niasiiniekvivalenttia 9.4 mg, niasiinia 2.3 mg, riboflaviinia 0.2 mg, tiamiinia 0.7 mg, B12-vitamiinia 0 mg, pyridoksiinia 0.5 mg ja karotenoideja 2.3 mg. 

Ravintosisältö on laskettu ilman ruokahyönteisiä, koska niiden tietoja ei ole Finelissä saatavilla. En ole myöskään huomioinut maissin poksautukseen sisältyvää öljyä, joka jää osin kattilaan/imeytetään paperiin.

Tarkkaavainen lukija huomasikin jo, että seos ei sisällä B12- eikä D-vitamiinia (ellei sitten ruokahyönteisissä niitä ole). Siksi annankin hamstereilleni kerran viikossa tai kahdessa keitettyä kananmunankeltuaista, joka sisältää molempia. Myös kalsiummäärä jää alle suosituksen (600 mg/100 g). Tätä olen kompensoinut toisaalta pitämällä kalkki- ja suolakiviä tarjolla ja toisaalta antamalla kuivattua nokkosta sekä tuoretta basilikaa, jotka molemmat sisältävät paljon kalsiumia.

En ole hamsteriravitsemustieteilijä, joten varmuuden vuoksi hamsuillani on tarjolla myös täysruokapellettejä. Hyvälaatuisia ovat esimerkiksi Oxbow'n Healthy Handfuls -pelletit. Ne ovat kuitenkin saaneet lempinimen "syyhkymurot" eli "syyhkärit," koska eläinten mielestä niihin turvaudutaan vain jos muuta ei ole saatavilla. Katson siis onnistuneeni kohtalaisesti siemenseoksen valmistuksessa. :)

Sitten valmistusprosessiin:

1. Mittaa linssit ja kikherneet astioihin ja täytä astiat vedellä. Punaiset ja vihreät linssit voi laittaa samaan, mutta kikherneet kannattaa erottaa omaansa, sillä niillä on eri keittoaika. Liota 10-12 h.

2. Kaada liotetut palkokasvit idätysastiaan. Itse käytän linssien idättämiseen höyrykeittimeni koreja, herneet laitan "oikeaan" idätysastiaan. Huuhtele huolella! Pidä idätyksen ajan astiat pimeässä peittämällä ne esimerkiksi puhtaalla kostutetulla pyyhkeellä. Normaali huoneenlämpö (22-23 astetta Celsiusta) käy idätykseen, mutta korkeammassa huoneenlämmössä kannattaa miettiä, saisiko astiat siirrettyä viileämpään tilaan, etteivät linssit ja herneet homehdu. Huuhtele itäviä kasveja aina kun muistat (pari kertaa päivässä). Idätä vähintään 24 tuntia, mielummin 36.

3. Huuhtele kasvit viimeisen kerran ja keitä ne runsaassa vedessä. Linssien keittoaika on 10 minuuttia, kikherneiden tunnin. Erityisesti linssien kohdalla on tärkeää pitää keittoaika kymmenessä minuutissa, jos keität niitä pidempään, ne alkavat mössööntyä. Munakello tai kännykkä soimaan siis! :)
4. Kuivata keitetyt linssit ja herneet joko uunissa + huoneenlämmössä leivinpaperin päällä tai kasvikuivurissa. Itse hyödynnän yleensä ruuanlaiton jälkilämmön laittamalla linssit ja herneet uuniin kun ruoka otetaan ulos. Uunin voi kytkeä pois päältä. Luukku pitää jättää auki, jotta kosteus haihtuu. Jos jätät linssit ja herneet suoraan huoneenlämpöön, kosteus ei välttämättä haihdu riittävän nopeasti ja ne saattavat homehtua. Siksi suosittelen uunittamalla aloittamista. Kuivuminen kestää yleensä 24-48 h riippuen huoneen lämpötilasta ja osin säästäkin (onko huoneilma kosteaa). Kasvikuivuri on itselläni ostoslistalla. :)

5. Tee popcornit. Mittaa kattilaan 20 grammaa jyviä (noin 2-3 rkl) ja noin 1 tl öljyä. Kun jyvät alkavat poksahdella, ravista kattilaa voimakkaasti. Heti kun poksahtelu harvenee ja tuntuu loppuvan, nosta kattila hellalta. Popcorn palaa helposti pohjaan! Jos öljyä jäi popparien pinnalle, nosta ne talouspaperin päälle valumaan 12-24 tunniksi.

5. Kaada kuivuneet linssit ja herneet isoon kulhoon. Lisää osan 1 muut ainekset. Jos käytät riisikakkuja riisin sijaan, paloittele ne pienemmiksi. Digitaalinen keittiövaaka jonka päälle on laitettu pieni muovikulho (esim. tyhjä jäätelörasia) on ollut kätevä tapa mitata grammamääriä. Valmiin seoksen tulisi näyttää samalta kuin viereisessä kuvassa (kuvan seoksessa ei vielä ruokahyönteisiä).


6. Sekoita osan 2. ainekset, pienempi kulho riittää tässä. Isot pähkinät kannattaa pilkkoa saksilla pienemmiksi paloiksi, niin ne jakautuvat tasaisemmin seokseen. Halutessasi voit myös jättää auringonkukansiemenet erilleen seoksesta ja antaa niitä popcornien tavoin herkkuina.

Nyt kaikki osaset ovat valmiita ja voit pussittaa ne vaikkapa minigrippeihin tai pakastepusseihin! :) Ruokahyönteiset voi antaa myös erikseen, jos haluat. Näin voit antaa kullekin eläimelle sen suosimia ötököitä, jolloin ne tulevat varmasti syödyksi.



Lopuksi tietysti paras vaihe, eli ruokinta. Tässä viisi- ja puoliviikkoinen talvikonpentu etsii jyväkupin ympäristöstä sinne siroteltuja siemeniä. Takana olevalla sillalla näkyy niitä lisää. Edessä tikkailla on kalkkikivi ja tikkaiden alla Himalajan vuorisuolakivi. Purujen päällä on voikukkaa, jota eläimet ovat levitelleet nurkasta pitkin toista päätyä. Mökin ylätasanteella näkyy syyhkäreitä.



Kuten kuvasta näkyy, kalkkikivi on värjätty (mansikanmakuinen). Ostin näitä maustettuja kiviä ennen luomuinnostusta. Siemenseoksen vaihdettuani tarkoitus oli vaihtaa myös kalkkikivet väriaineettomiin, mutta yllätyksekseni huomasin kaupassa, että valkoisessakin kivessä on väriä. Nuo sitten jäivät. Jos joku löytää lisäaineettomia kalkkikiviä, vinkatkaa!


tiistai 24. syyskuuta 2013

sunnuntai 22. syyskuuta 2013

"Hamsterit pitävät ahtaista paikoista"









 "Emooooo, mulla on liikaa tilaa, en saa untaaaaa...."

"Mene siihen siskon päälle nukkumaan jos unettais paremmin."














                         "ZzzzzzZZZZzzzz...."