"Turkki kuiva ja hilseilee"

Lupasin kirjoittaa toisen postauksen koskien Vantaan 2013 Grand Galaa. Sohvin lisäksi arvioitavana kävi syyrialaispoika Kapteeni Nemo, joka on jo seniori-iässä (1 v 8 kk 8 pvää näyttelypäivänä). Nemonen on edelleen kuitenkin varsin reipas hamsu, joten otin sen mukaan päätavoitteena saada arvio sen kunnosta.

Näyttely oli Nemon kannalta ehkä jopa hyödyllisempi kuin Sohvin, vaikka Sohvi sertin saikin. Jo PET-tuomari huomautti, että sen turkki vaikuttaa harvalta ja elottomalta ja massaa on kertynyt ehkä liikaakin. Nemo oli nuoruudessaan varsin hoikka poika, ja juoksee joka yö pyörässä tai lautasessa vähintään tunnin, nuorempana useampia. Olen ruokkinut sitä sen vuoksi aika runsaalla kädellä. Olikin siis todella hyödyllistä kuulla, että ruokinta on todellakin aivan riittävää.

Nemon PET-arvostelu, GG13. Olen lisännyt nimen jälkikäteen ylänurkkaan, arvostelu oli nimetön (numero- ja kirjainkoodilla).

Olen nähnyt riittävästi palkintosyyrialaisten kuvia tietääkseni, että Nemolla on liian pitkät korvat ja takapainoinen vartalo ollakseen standardinmukainen. Ulkomuotoluokasta tulikin arvosanaksi vain Tyydyttävä. Lisäksi Nemo ei ollutkaan väriltään mustasilmäinen luonnonvalkoinen, vaan rs (ruskeasilmäinen) luonnonvalkoinen, eli kuuluu ei-standardiluokkaan! Värin näkee kuulemma korvista, ne ovat rusehtavat eivätkä harmahtavat.

Myös ulkkistuomari antoi palautetta Nemon turkin kunnosta: kuiva ja hilseilee. Lisäksi tuomari oli kiinnittänyt huomiota toiseen silmään (aristelee). Usein herättyään Nemolla on toinen silmä enemmän kiinni kuin toinen, mutta se avautuu ajan kanssa yhtä auki eikä rähmi, joten olen toistaiseksi seurannut tilannetta. Ehkä sitä pitäisi kuitenkin käydä näyttämässä eläinlääkärissä...?

GG13: Nemosen ulkomuotoarvostelu. Pitkistä korvista mainittiin myös. Kokonaisarvosana Tyydyttävä.

Tarkistin turkin tämän palautteen jälkeen ja siinä on tosiaan pientä hilsettä, ja iho näyttää kuivalta. Ilmeisesti tämä on varsin tyypillistä vanheneville hamstereille (ja ihmisille) sekä talvisaikaan Suomessa suurelle osalle koko väestöä. Itsellänikin iho kuivuu talvisaikaan ja rasvaa saa olla laittamassa joka ilta toisin kuin kesällä. Hamstereita ei voi rasvata, joten mm. Wonderland's hamsula ohjeistaa lisäämään ilmankosteutta talvisin laittamalla vaikka märän pyyhkeen hamsulaan, jos hamsujen iho kuivuu. Koetankin nyt katsoa, paraneeko tilanne, jos suihkuttelen pullolla Nemon terran päätylasia sisäpuolelta aina illalla. Syyrialaisten hamsterien kotiseudulla Aleppon viljatasangoilla on tällä hetkellä sadekausi, eli siellä ei ainakaan ilmankosteutta puutu...

Ja tältä se turkki nyt sitten näyttää. Kuvattava suostui yhteistyöhön (olemaan paikallaan)
vasta päästyään siemenpurkkiin rellestämään.

Varovaisesti siellä eli R.I.P. Jane Marple "Ham-Zu" (19.8.-1.12.2013)

Pahimmasta järkytyksestä toivuttuani ajattelin kirjoittaa muistokirjoituksen Janesta tänne, ja samalla muistuttaa kaikkia, että hamsteri voi olla yllättävän hauras eläin ja sen käsittelyssä on syytä olla varovainen.

Menin tänään kaverini luokse leikkaamaan Sohvin poikasen Jane Marplen kynsiä, koska ne alkoivat olla pitkät ja kaverini ei osannut leikata niitä itse. Jane, kutsumanimeltään Ham-Zu, oli juoksemassa tullessani, mikä ei ole paras hetki kynsienleikkuulle: usein on edullista, jos eläin on juuri herännyt ja hiukan tokkurassa, jolloin se pysyy paremmin paikoillaan. Otin sen kuitenkin tarkasteluun ja kynnet olivatkin jo varsin pitkät: ne käyristyivät alaspäin aika voimakkaasti, eli olisivat ennemmin tai myöhemmin kasvaneet tassuun kiinni. Leikkaaminen oli siis hyvinkin ajankohtaista.

Jane ei suhtautunut kovin lämpimästi tähän tapahtumaan vaan rimpuili minkä kerkesi, enkä saanut kynsileikkureilla otetta sen kynsistä tämän takia. Jouduin siis ottamaan hanskan ja pitämään siitä tiukemmin kiinni, mikä ei kylläkään hirveästi auttanut, koska Jane huitoi käpälillään ja koetti päästä irti. Sain kuitenkin napsittua kynnen sieltä, toisen täältä. Välillä avasin otteen jolloin Jane nuuhki kättä ihan rauhallisesti, ja sen ilmeisestä pitelypaniikista huolimatta en arvannut, että sillä olisi oikeasti joku vialla.

Olin jo loppusuoralla kun se vihdoin lopetti rimpuilun ja ehdin jo ilahtua, kun ajattelin että nyt saan kaikki loputkin kerralla lyhyeksi. Vaan lyhyeksi jäi ilo: Janen silmät laajenivat, se haukkoi henkeään - avasin käden - parin hengenvetoa, ja se lakkasi hengittämästä.

Sekunnin tuijotin epäuskoisena ja sitten aloitin raivokkaan elvytyksen. Tekohengitys ja paineluelvytys harvemmin palauttavat pysähtynyttä sydäntä toimintaan, mutta sillä voi voittaa aikaa, kun aivot saavat vielä edes vähän verta ja vauriot ovat pienemmät odottaessa defibrillaattoria eli sähköimpulssia jolla sydämen saisi taas käyntiin. Täydellisestä pysähdyksestä sydäntä ei ilmeisesti voi enää käynnistää defibrillaattorillakaan, mutta kammiovärinästä pulssi saattaa vielä palautua.

Koska emme tietenkään olleet varautunut elvytykseen, ainoa mahdollinen tapa antaa sähköisku joka tuli mieleen oli kastella hamsun rinta ja painaa siihen 9 voltin paristo, jossa navat ovat vierekkäin. Sähköisku on hyvin heikko mutta se oli ainoa mikä tuli kaverilleni mieleen, ja paristo oli toimiva (kokeilin sitä kieleeni, mini-auts). Valitettavasti virta ei riittänyt tai sydän oli täysin pysähtynyt. 20 minuutin elvytyksen jälkeen oli pakko luovuttaa. Olo oli järkyttynyt ja kamala. Itketti. Menin leikkaamaan kynsiä, ja nyt hamsu oli kuollut. 

Silittelimme Janen turkkia vielä siinä ja mietimme, mikä ihme meni vikaan. Voi olla, että Janella oli synnynnäinen sairaus tai sydänvika, joka on ehkä lohdullisin vaihtoehto, koska se olisi silloin kuollut nuorena todennäköisesti joka tapauksessa. Tietysti on myös mahdollista, että olen vahingossa painanut liian kovaa jostain kohtaa, kun jouduin aika napakasti pitelemään Janea paikoillaan. Etenkin hanska kädessä voi olla hyvinkin vaikea arvioida, mikä on sopiva määrä puristusvoimaa, kun hamsterilla on niin paksu turkki ja niiden keho on yllättävän pieni. Mielestäni ei puristanut liikaa, tietenkään, mutta mistä sitä voi tietää... :(

Muutaman viime vuonna sattuneen tapaturman vuoksi Facebookin hamsuryhmässä aloitetussa keskustelussa on selvinnyt, että hamsterit ovat yllättävän lahjakkaita saattamaan itsensä paremmille hamstrausmaille: hamsuja on kuollut itse pahviputkiin jyrsittyihin reikiin josta eivät ole päässeet pois, kukkaruukkujen pohjareikiin, tikkaisiin, häkkipinnojen väliin, juoksupyöriin ja sisustusten alle (kuten meidän Buddhis). Joissain tapauksissa näistä on kyse ollut ilmeisesti siitä, että hamsteri on joutunut paniikkiin ja saanut sydänkohtauksen, ei niinkään siitä, että itse tapaturma/kiinni juuttuminen olisi ollut hengenvaarallinen. Lisäksi aina välillä nuoriakin eläimiä löytyy pesässään pois nukkuneena, ilman mitään selkeää syytä. Ehkä hamsteriharrastajan täytyy vain hyväksyä, että tämä laji on olemassa koska poikueet ovat niin isoja, ei siksi, että yksittäiset yksilöt olisivat kovin pitkäikäisiä. Helppoa se ei ole, eikä etenkään, jos on yhtään mahdollisuutta jossitella sen suhteen, olisiko itse voinut tehdä jotain toisin.

***

Janea tulee ikävä. Se oli suosikkini Sohvin poikasista, vilkas ja aktiivinen heti alusta alkaen. Ainoana koko poikueesta se koetti karata terraariosta kahteen kertaan kiipeämällä juomapulloa pitkin vapauteen, ja sai tästä lisänimen "pieni tankotanssija." Uudessa kodissaan kaverini luona se ilahdutti päivittäin tarmokkaalla hamsteroinnillaan ja siemeniä kerjäämällä. Ehkä se on sitten totta, että parhaat lähtevät täältä aina ensimmäisenä. 

Jane matkalla vapauteen syyskuussa 2013.

Pieni tankotanssija.

P.S. Nyt viikko Janen kuoleman jälkeen sain viestin eräältä toiselta, jolle oli käynyt samalla tavalla. Kuolinsyyksi oli selvinnyt siemen, joka oli valahtanut poskipussista kurkkuun kesken kynsienleikkuun. Kannattaa siis tarkistaa hamsun posket ennen leikkuupuuhiin ryhtymistä!

Mitä yhteistä on mustekalalla ja hamsterilla?

Edellisessä postauksessani kyselin, tietäisikö kukaan lisäaineetonta vaihtoehtoa eläinkaupan kalkkikiville. Lavender's Ely vinkkasi, että seepiansuomut kannattaisi tsekata. Laitoinkin Googlen hetimmiten laulamaan.

Seepia on mustekala, jota tavataan Atlantissa ja Välimerellä. Sen tukirankana on litteä pääosin aragoniitista eli kiteisestä kalsiumkarbonaatista koostuva suomu (englanniksi cuttlebone). Seepiansuomuja on aiemmin hyödynnetty muun muassa kiillotustarkoituksissa, ja jauhemuotoisena sitä on lisätty esimerkiksi hammastahnaan. Seepiansuomuissa on kuitenkin varsin paljon kitiiniä (englanniksi chitin), joka saattaa aiheuttaa ihmisille astmaa ja allergioita, minkä vuoksi tästä käyttötarkoituksesta on luovuttu. Hamsterien ruokavalioon kuuluvien hyönteisten kuorissa on kuitenkin myös runsaasti kitiiniä, eli hamsujen elimistön voisi olettaa pystyvän käsittelemään kitiiniä niiden terveyden kannalta riittävän tehokkaasti.

Päätin siis vaihtaa hamsujeni kalkkikivet seepiansuomuihin. Lintu- ja matelijaharrastajat käyttävät niitä yleisesti eläintensä lisäravinteena, minkä vuoksi niitä saa hyvinvarustelluista eläinkaupoista. Hintakaan ei päätä huimaa: yksi noin 15 cm pitkä suomu maksaa euron, ja siitä saa helposti pilkottua "kalkkikivet" 3-4 hamsuasumukseen. 

Robot ja syrkki olivat nukkumassa, mutta talvikkolassa otettiin seepiansuomu ilahtuneena vastaan. Tässä viimeinen luonani asuva Agatha Christie -poikueen pentu, kuusi- ja puoliviikkoinen Miss Lemon nakertaa seepiansuomun palasta. Kuvan väriskaalana on monelle vanhoista valokuvista tai kännyköiden kamera-asetuksista tuttu seepia, jonka nimi tulee, mistäpä muusta, kuin seepia-mustekalan musteen väristä.

Mmmm, mustekalaa!

P.S. Seepiansuomuja hyödynnetään edelleenkin korunvalmistuksessa: suomuun voidaan kaivaa muotti, ja kaataa siihen sulaa metallia. Suomu kestää korkeitakin lämpötiloja mutta on riittävän pehmeää kaivertamiseen, eli se sopii tähän tarkoitukseen mainiosti. Ehkäpä jossain vaiheessa pääsette tuolla toisen blogin puolella lukemaan juttua korunvalannasta... Hamsteriaiheisia koruja on niin heikosti saatavilla! :P

Hamsterin (luomu)siemenseos

Hamsteriharrastuksen alkuaikoina, keväällä 2012, kiinnostuin yhä enemmän luomuruuasta ja luomutuotannon tukemisesta. Aloin pikkuhiljaa muuttaa omaa ruokavaliotani luomua suosivaksi, ja kun silmiini osui Lavender's hamsulan Elyn kirjoitus hamsterien siemensekoitusten lisäaineista ja niiden haitoista, päätin perehtyä ruokinta-asioihin enemmän ja tehdä oman siemenseokseni luomujyvistä ja -siemenistä. Pohjana käytin Elyn ansiokasta selvitystyötä hamsterien ruokintatarpeista ja koetin luoda mahdollisimman hyvin hamsterin luonnollista ruokavaliota vastaavan seoksen muutamilla poikkeuksilla.

Lähtökohtana pidin sitä, että siemenseoksen tulee sisältää itsessään valtaosa hamsterin tarvitsemasta ravinnosta, ja tuoreruokaa voi tarvittaessa antaa niukastikin. Toisekseen halusin ruokkia hamsterit mahdollisimman käsittelemättömillä ruuilla, eli esimerkiksi kaurahiutaleiden sijaan käyttää suurimoita. Kolmanneksi eläinproteiinin saanti tulisi turvata jo itse seoksessa sekoittamalla siihen ruokahyönteisiä. Neljänneksi proteiinin ja vitamiinien sekä kuidun saanti tulisi olla ensisijaista verrattuna rasvapitoisuuteen, sillä kaikki eläimeni juoksevat varsin paljon ja arvelin niiden tarvitsevan energiaa enemmän kuin passiivisemmat lajitoverinsa. 

Käytännön kokemuksen perusteella päädyin jakamaan alkuperäisen siemenseoksen kolmeen osaan: Osa 1 sisältää jyvät ja palkokasvit sekä ruokahyönteiset; osa 2 siemenet ja pähkinät; ja osa 3 koostuu hamsterin popcornista (eli maissista). Siemenseoksen osaa 1 on aina tarjolla kupissa. Osa 2 jaetaan terroihin mahdollisimman haastaviin paikkoihin lusikalla heittämällä, jotta hamsteri joutuu (ja saa :)) työskennellä himoitsemiensa siementen eteen ja näin toteuttaa lajityypillistä käyttäytymistään. Osan 3 eli popcornit annan herkkuina käpäliin. Jakamisessa etuna on myös se, että vanhemmille tai muuten lihomiseen taipuvaisille hamsuille voi antaa hiukan vähemmän rasvaisinta osaa seoksesta (osa 2), ja nuorille ja aktiivisimmille enemmän.

Seoksen valmistamiseen menee noin 30 minuuttia aktiivista työskentelyaikaa ja noin kolme-neljä päivää passiivista (tai vähemmän, jos omistat kasvikuivurin). Pitkästä valmistusajastaan johtuen se ei ole todellakaan joka perheen elämänrytmiin sopiva, ja siksi olenkin minulta lemmikkihamsterin ostaneille maininnut, että teen omaa seosta mutta sitä lähinnä oleva kaupasta saatava on JR Farmin Dwarf Hamster's Feast tai Bunnyn Zwerghamstertraum. Tässä nyt kuitenkin resepti, jos joku toinenkin hullu haluaa käyttää kolme päivää hamsteriensa kahden viikon ruokasatsin tekemiseen. :) Seoksen ainesosia voi tilata vaikka Ekolon tai Ruohonjuuren nettikaupoista, ja nykyään monissa ketjuruokakaupoissakin on hyvät luomuvalikoimat.

HAMSTERIN LUOMUSIEMENSEOS

610 g (hinta n. 5,40 e)

Osa 1.

200 g kaurasuurimoita

50 g ohrasuurimoita

50 g kuivia vihreitä linssejä (liota, idätä, keitä, kuivaa)

50 g kuivia punaisia linssejä (liota, idätä, keitä, kuivaa)

30 g kuivia kikherneitä (liota, idätä, keitä, kuivaa)

20 g riisinjyviä tai riisikakkua (suolatonta)

20 g pakastekuivattuja ruokahyönteisiä (esim. jauhomatoja)

Osa 2. 

80 g seesaminsiemeniä

20 g auringonkukansiemeniä

20 g hampunsiemeniä

20 g pellavansiemeniä

10 g maapähkinöitä

10 g cashewpähkinöitä

10 g hasselpähkinöitä

Osa 3.

20 g maissinjyviä

1 tl kasviöljyä (esim. rypsi)

Ravintosisältö per 100 g (osat 1-3 yhdessä): Hiilihydraatteja  40.1 g (josta sakkaroosia 1.6 g ja fruktoosia 0.4 g), rasvaa 16.8 g, proteiinia 19.4 g, kuitua 7.7 g, linolihappoa 5.5 g, alfalinolihappoa 1.0 g, natriumia 10.6 mg, kaliumia 661.8 mg, magnesiumia 166.8 mg, kalsiumia 444.6 mg, fosforia 463.7 mg, rautaa 6.7 mg, sinkkiä 3.3 mg, jodia 3.0 mikrog, seleeniä 18.0 mikrog, tryptofaania 203.7 mg, A-vitamiinia 46.5 mikrog, D-vitamiinia 0 mg, E-vitamiinia 5.3 mg, K-vitamiinia 54.8 mikrog, C-vitamiinia 45.0 mg, folaattia 117.6 mikrog, niasiiniekvivalenttia 9.4 mg, niasiinia 2.3 mg, riboflaviinia 0.2 mg, tiamiinia 0.7 mg, B12-vitamiinia 0 mg, pyridoksiinia 0.5 mg ja karotenoideja 2.3 mg. 

Ravintosisältö on laskettu ilman ruokahyönteisiä, koska niiden tietoja ei ole Finelissä saatavilla. En ole myöskään huomioinut maissin poksautukseen sisältyvää öljyä, joka jää osin kattilaan/imeytetään paperiin.

Tarkkaavainen lukija huomasikin jo, että seos ei sisällä B12- eikä D-vitamiinia (ellei sitten ruokahyönteisissä niitä ole). Siksi annankin hamstereilleni kerran viikossa tai kahdessa keitettyä kananmunankeltuaista, joka sisältää molempia. Myös kalsiummäärä jää alle suosituksen (600 mg/100 g). Tätä olen kompensoinut toisaalta pitämällä kalkki- ja suolakiviä tarjolla ja toisaalta antamalla kuivattua nokkosta sekä tuoretta basilikaa, jotka molemmat sisältävät paljon kalsiumia.

En ole hamsteriravitsemustieteilijä, joten varmuuden vuoksi hamsuillani on tarjolla myös täysruokapellettejä. Hyvälaatuisia ovat esimerkiksi Oxbow'n Healthy Handfuls -pelletit. Ne ovat kuitenkin saaneet lempinimen "syyhkymurot" eli "syyhkärit," koska eläinten mielestä niihin turvaudutaan vain jos muuta ei ole saatavilla. Katson siis onnistuneeni kohtalaisesti siemenseoksen valmistuksessa. :)

Sitten valmistusprosessiin:

1. Mittaa linssit ja kikherneet astioihin ja täytä astiat vedellä. Punaiset ja vihreät linssit voi laittaa samaan, mutta kikherneet kannattaa erottaa omaansa, sillä niillä on eri keittoaika. Liota 10-12 h.

2. Kaada liotetut palkokasvit idätysastiaan. Itse käytän linssien idättämiseen höyrykeittimeni koreja, herneet laitan "oikeaan" idätysastiaan. Huuhtele huolella! Pidä idätyksen ajan astiat pimeässä peittämällä ne esimerkiksi puhtaalla kostutetulla pyyhkeellä. Normaali huoneenlämpö (22-23 astetta Celsiusta) käy idätykseen, mutta korkeammassa huoneenlämmössä kannattaa miettiä, saisiko astiat siirrettyä viileämpään tilaan, etteivät linssit ja herneet homehdu. Huuhtele itäviä kasveja aina kun muistat (pari kertaa päivässä). Idätä vähintään 24 tuntia, mielummin 36.

3. Huuhtele kasvit viimeisen kerran ja keitä ne runsaassa vedessä. Linssien keittoaika on 10 minuuttia, kikherneiden tunnin. Erityisesti linssien kohdalla on tärkeää pitää keittoaika kymmenessä minuutissa, jos keität niitä pidempään, ne alkavat mössööntyä. Munakello tai kännykkä soimaan siis! :)

4. Kuivata keitetyt linssit ja herneet joko uunissa + huoneenlämmössä leivinpaperin päällä tai kasvikuivurissa. Itse hyödynnän yleensä ruuanlaiton jälkilämmön laittamalla linssit ja herneet uuniin kun ruoka otetaan ulos. Uunin voi kytkeä pois päältä. Luukku pitää jättää auki, jotta kosteus haihtuu. Jos jätät linssit ja herneet suoraan huoneenlämpöön, kosteus ei välttämättä haihdu riittävän nopeasti ja ne saattavat homehtua. Siksi suosittelen uunittamalla aloittamista. Kuivuminen kestää yleensä 24-48 h riippuen huoneen lämpötilasta ja osin säästäkin (onko huoneilma kosteaa). Kasvikuivuri on itselläni ostoslistalla. :)

5. Tee popcornit. Mittaa kattilaan 20 grammaa jyviä (noin 2-3 rkl) ja noin 1 tl öljyä. Kun jyvät alkavat poksahdella, ravista kattilaa voimakkaasti. Heti kun poksahtelu harvenee ja tuntuu loppuvan, nosta kattila hellalta. Popcorn palaa helposti pohjaan! Jos öljyä jäi popparien pinnalle, nosta ne talouspaperin päälle valumaan 12-24 tunniksi.

5. Kaada kuivuneet linssit ja herneet isoon kulhoon. Lisää osan 1 muut ainekset. Jos käytät riisikakkuja riisin sijaan, paloittele ne pienemmiksi. Digitaalinen keittiövaaka jonka päälle on laitettu pieni muovikulho (esim. tyhjä jäätelörasia) on ollut kätevä tapa mitata grammamääriä. Valmiin seoksen tulisi näyttää samalta kuin viereisessä kuvassa (kuvan seoksessa ei vielä ruokahyönteisiä).

6. Sekoita osan 2. ainekset, pienempi kulho riittää tässä. Isot pähkinät kannattaa pilkkoa saksilla pienemmiksi paloiksi, niin ne jakautuvat tasaisemmin seokseen. Halutessasi voit myös jättää auringonkukansiemenet erilleen seoksesta ja antaa niitä popcornien tavoin herkkuina.

Nyt kaikki osaset ovat valmiita ja voit pussittaa ne vaikkapa minigrippeihin tai pakastepusseihin! :) Ruokahyönteiset voi antaa myös erikseen, jos haluat. Näin voit antaa kullekin eläimelle sen suosimia ötököitä, jolloin ne tulevat varmasti syödyksi.

Lopuksi tietysti paras vaihe, eli ruokinta. Tässä viisi- ja puoliviikkoinen talvikonpentu etsii jyväkupin ympäristöstä sinne siroteltuja siemeniä. Takana olevalla sillalla näkyy niitä lisää. Edessä tikkailla on kalkkikivi ja tikkaiden alla Himalajan vuorisuolakivi. Purujen päällä on voikukkaa, jota eläimet ovat levitelleet nurkasta pitkin toista päätyä. Mökin ylätasanteella näkyy syyhkäreitä.

Kuten kuvasta näkyy, kalkkikivi on värjätty (mansikanmakuinen). Ostin näitä maustettuja kiviä ennen luomuinnostusta. Siemenseoksen vaihdettuani tarkoitus oli vaihtaa myös kalkkikivet väriaineettomiin, mutta yllätyksekseni huomasin kaupassa, että valkoisessakin kivessä on väriä. Nuo sitten jäivät. Jos joku löytää lisäaineettomia kalkkikiviä, vinkatkaa!